HMS Martin (G44)
| HMS Martin | |
|---|---|
 HMS Martin |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers-Armstrong, Newcastle |
| Kölinlasku | 23. lokakuuta 1939 |
| Laskettu vesille | 12. joulukuuta 1940 |
| Palveluskäyttöön | 4. huhtikuuta 1942 |
| Poistui palveluskäytöstä | upotettu 10. marraskuuta 1942 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 935 t (standardi) 2 840 t (max) |
| Pituus | 110 m |
| Leveys | 11,20 m |
| Syväys | 3,0 m |
| Koneteho | 48 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 221 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
6 x QF 4,7"/L45 (120 mm) Mk XI -tykkiä kaksiputkisina Mk XX -asennuksina 4 x QF 2 naulan Mk VIII neliputkisena Mk VII -asennuksena 8 x 21" (533 mm) PR Mk II -torpedoputkea syvyyspommeja |
HMS Martin (viirinumero G44) oli Britannian kuninkaallisen laivaston M-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: M-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin 3. syyskuuta 1939 vuoden 1939 laivasto-ohjelmassa Vickers-Armstrongilta Newcastlesta, missä köli laskettiin 23. lokakuuta 1939. Alus laskettiin vesille 12. joulukuuta 1940 ja valmistui 4. huhtikuuta 1942, jolloin sen valmistuskustannukset olivat 457 512 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tilaaja aloitti vastaanottokokeet, joiden päätyttyä alus varustettiin ja siirrettiin Scapa Flowhun Kotilaivastoon koulutettavaksi ennen liittymistä 17. hävittäjälaivueeseen.[1]
Alus suojasi 28. huhtikuuta Murmanskiin matkaavaa saattuetta PQ15 ja sieltä palaavaa saattuetta QP11 Kotilaivaston muodostamassa kaukosuojauksessa. Alus vapautui tehtävästä 7. toukokuuta saattueen saavuttua Reyakjavikiin. Se suojasi 12. toukokuuta HMS Achatesin, HMS Ashantin, HMS Volunteerin ja Puolan laivaston ORP Garlandin kanssa Murmanskiin saattueen PQ16, joka joutui 26. toukokuuta ilma- ja sukellusvenehyökkäykseen, jolloin alus kärsi lieviä vaurioita lähelle osuneista pommeista. Se erkani saattueesta 30. toukokuuta sen saavuttua Kuolan niemimaalle.[1]
Alus palasi kotimaahan itsenäisesti, minkä jälkeen se siirrettiin 6. kesäkuuta huollettavaksi telakalle. Alus liittyi telakalta palattuaan Kotilaivastoon, jonka mukana se oli saattueiden PQ17 ja QP13 kaukosuojausosastossa. Se vapautui tehtävästä 7. heinäkuuta palaavan saattueen saavuttua Reyakvikiin.[1]
Martinille, HMS Marnelle, HMS Middletonille ja HMS Blankneylle kuormattiin 20. heinäkuuta tarvikkeita toimitettavaksi saattueen PQ17 suojauksesta vastanneille aluksille paluun mahdollistamiseksi. Osasto lähti Scapa Flowsta Seidisfjordin kautta Murmanskiin, jonne se saapui 24. heinäkuuta. Matkan aikana osaston alukset tankattiin laivaston tankkerilta HMS Black Rangerilta. Osasto palasi kotimaahan itsenäisesti ilman saattuetta.[1]
Alus määrättiin 13. elokuuta Marnen kanssa saattamaan Yhdysvaltain laivaston risteilijä USS Tuscaloosaa ja sen saattajia USS Rodmania ja USS Emmonsia, jotka kuljettivat kuninkaallisten ilmavoimien henkilöstöä ja lääkintätarpeita Arkangeliin (operaatio Easy unit). Hävittäjät kohtasivat 15. elokuuta Yhdysvaltain laivaston osaston 800 merimailia ennen Arkangelia, jonne ne saapuivat 17. elokuuta. Neuvostoliiton viranomaiset kielsivät alusten kuorman purkamisen, jonka jälkeen osasto palasi Britteinsaarille.[1]
Alus suojasi 9. syyskuuta HMS Scyllaa saattueen PQ18 lähisuojauksessa. Alus erkani 12. syyskuuta saattueesta Scyllan, Marnen, HMS Meteorin ja HMS Milnen kanssa tankkaamaan Lowen lahteen Huippuvuorille, mistä ne palasivat seuraavana päivänä saattueeseen. Osasto erkani 17. syyskuuta saattueesta PQ18 liittyen palaavaan saattueeseen QP14 matkalle Loch Eween, missä osasto vapautui 25. syyskuuta tehtävästään.[1]
Lokakuussa alus määrättiin Pohjois-Afrikan maihinnousuun, minkä vuoksi se siirtyi Gibraltarille Force H:hon. Se liitettiin 1. marraskuuta taistelulaivojen HMS Duke of Yorkin, HMS Nelsonin ja HMS Rodneyn, taisteluristeilijä HMS Renownin, lentotukialusten HMS Victoriousin, HMS Avengerin, HMS Biterin ja HMS Dasherin sekä risteilijöiden HMS Sheffieldin] ja HMS Argonautin muodostamaan laivastoon. Alus suojasi 6. marraskuuta itäistä maihinnousuosastoa Vichyn Ranskan laivaston mahdollisilta hyökkäyksiltä sekä antoi pyydettäessä tulitukea maihinnousuosastoille. Alus oli seuraavana päivänä mukana Algerin maihinnousuosastossa.[1]
Alus suojasi 8. marraskuuta laivaston raskaita yksiköitä. Se suojasi 10. marraskuuta saattuetta, joka kuljetti täydennyksiä sillanpäähän. Alukseen osui 85 merimailia Algerista luoteeseen kolme Saksan laivaston sukellusveneen U-431 laukaisemaa torpedoa, jotka upottivat aluksen. Alukselta pelastui ainoastaan 63 henkeä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| HMS Mahratta - HMS Marne - HMS Martin - HMS Matchless - HMS Meteor - HMS Milne - HMS Musketeer - ORP Orkan (ex -HMS Myrmidon) |
| Edeltäjä: L-luokka – Seuraaja: N-luokka |