HMS John Ericsson (1865)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
HMS John Ericsson
HMS John Ericsson
HMS John Ericsson
Aluksen vaiheet
Rakentaja Motalan telakka
Kölinlasku kesäkuu 1864
Laskettu vesille 17. maaliskuuta 1865
Palveluskäyttöön 13. marraskuuta 1865
Poistui palveluskäytöstä 12. marraskuuta 1918
Tekniset tiedot
Uppouma 1 508 t
Pituus 62,5 m (kokonaispituus)
Leveys 13,81 m
Syväys 3,53 m
Koneteho 380 hv
Nopeus 6,5 solmua
Miehistöä 1865: 5 upseeria, 12 aliupseeria ja 48 miehistönjäsentä
1880: 5 upseeria, 6 aliupseeria ja 60 miehistönjäsentä
1904: 105–110 henkeä
Aseistus
Aseistus 2 x 381 mm Dahlgren M/65 -tykkiä

HMS John Ericsson oli Ruotsin laivaston vuonna 1865 vesillelaskettu John Ericsson -luokan monitori ja oli samalla luokkansa nimikkoalus. Aluksen suunnitteluun vaikutti ruotsalaissyntyinen John Ericsson, joka oli suunnitellut USS Monitorin Yhdysvaltain laivastolle. Alus suojasi Ruotsin puolueettomuutta ensimmäisessä maailmansodassa ja pian sodan päätyttyä se myytiin. Ostaja muutti aluksen proomuksi, missä tehtävässä se oli aina vuoteen 1953 saakka.

Valmistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen rahoitus vahvistettiin vuoden 1864 budjetissa. Jacques D'Aillyn piirustusten pohjalta tehtiin tilaus 2. helmikuuta Motala verkstadille, joka lupasi valmistaa aluksen 841 507 Ruotsin kruunulla. Köli laskettiin jo saman vuoden kesäkuussa ja alus laskettiin vesille seuraavana vuonna 17. maaliskuuta. Alus otettiin palveluksen 13. marraskuuta. Alus saavutti joulukuussa koeajoissa 7,5 solmun nopeuden.

Palvelus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus otettiin palvelukseen ensimmäisenä päällikkönään kapteeni Lagerberg, jonka alaisuudessa se suoritti koeajot 9. joulukuuta mennessä ennen talviteloille siirtoa. Seuraavina purjehduskausina aluksen päällikkö vaihtui tiheään[1]:

  • 18. toukokuuta – 31. heinäkuuta 1866 aluksen päällikkönä oli kreivi Cronstedt
  • 2. heinäkuuta – 11. syyskuuta 1867 aluksen päällikkönä oli Odelstierna
  • 24. toukokuuta – 17. elokuuta 1868 aluksen päällikkönä oli Ancarcrona
  • 21. toukokuuta – 2. syyskuuta 1869 aluksen päällikkönä oli Fischerström
  • 24. toukokuuta – 17. elokuuta ja 4.–19. marraskuuta 1870 aluksen päällikkönä oli vapaaherra von Otter
  • 30. toukokuuta – 15. syyskuuta 1871 aluksen päällikkönä oli Rahmn
  • 18. kesäkuuta – 7. syyskuuta 1872 aluksen päällikkönä oli Fischerström
  • 21. kesäkuuta – 7. heinäkuuta 1873 aluksen päällikkönä oli Odelstierna
  • 8. heinäkuuta – 14. elokuuta 1873 aluksen päällikkönä oli Thorsell

Heinäkuussa 1867 John Ericsson lähti sisaralustensa HMS Tordönin ja HMS Tirfingin, höyryfregatti HMS Vanadisin ja siipirataskorvetti HMS Thorin sekä Norjan laivaston monitorin KNM Scorpionin Tukholmasta ammuntoihin saaristoon. Kuningas Oskar II vieraili osastossa 17. heinäkuuta tarkastaen kaikki alukset sekä seuraten ammuntoja. Osasto lähti 24. heinäkuuta laivastovierailulle Helsinkiin ja Kronstadtiin vara-amiraali Christian Anders Sundinin johdolla. 20. kesäkuuta 1867 annetun kuninkaallisen määräyksen numero 242 mukaan osaston tuli viipyä Helsingissä viisi ja Kronstadtissa kaksitoista vuorokautta. Osasto saapui 3. elokuuta Kronstadtiin, jossa suurherttua Konstantin teki kahden ja puolen tunnin vierailun osaston aluksilla. Osasto lähti paluumatkalle 17. elokuuta. Vierailu oli monitorien ainoa yhdessä tekemä.[2]

HMS John Ericsson makasi vuoden 1873 jälkeen ankkurissa, kunnes sen aseistusta vahvennettiin 1877 lisäämällä kaksi 12 millimetrin 78 pituuskaliiperin Palmcrantz M/75 -konekivääriä. Konekiväärit korvattiin 1880-luvun lopulla 25 millimetrin M/77 Nordenfelt -tykeillä, jotka asennettiin Palmcrantz-jalustalle. Aluksen tykit todettiin heikommiksi kuin myöhempiin luokan aluksiin asennetut 240 millimetrin tykit, ja sen vuoksi tykit korvattiin 1881 Finnspångin valmistamilla 240 millimetrin M/76-tykeillä. Samassa yhteydessä aluksen tykkitorni vaihdettiin M/81-torniin.[3]

Modernisointien jälkeen se osallistui laivastopalvelukseen vasta vuonna 1882, jolloin se otettiin 12. kesäkuuta palvelukseen päällikkönään af Trolle. Alus palasi ankkuriin 2. syyskuuta. Tämän jälkeen se osallistui useana kesänä laivaston purjehduksiin oheisen luettelon mukaan[1]:

  • 15. kesäkuuta – 21. syyskuuta 1883 aluksen päällikkönä oli Ulff
  • 6. toukokuuta – 23. heinäkuuta 1885 aluksen päällikkönä oli Lilliehöök
  • 20. kesäkuuta – 30. elokuuta 1889 aluksen päällikkönä oli Christierson

John Ericsson oli modernisoitavana Karlskronan telakalla vuosina 1892–1895, jolloin sen aseistus, konehuone ja tilat modernisoitiin. Alukselle asennettiin kaksi sähkögeneraattoria, sähkövalot ja 50 senttimetrin Siemens & Halske M/83 -valonheitin. Asennettujen generaattorien oltua epätyydyttäviä alukselle asennettiin uudet vuonna 1898.[4]

Aluksen M/81-tykit muutettiin kiinteiksi ja ne samalla asennettiin tornien sijasta tuliasemiin. Samalla kaksi 152 millimetrin M/89-tykkiä korvattiin kilven taakse asennetulla kaksiputkisella Boforsin valmistamilla tykeillä sekä kahdella Nordenfeltin 57 millimetrin M/92-tykillä ja kahdella 25 millimetrin tykillä.[4]

Alus palasi 21. kesäkuuta 1895 palvelukseen päällikkönään Bretzner. Sen tilapäisenä päällikkönä palveli Juel 19.–23. elokuuta. Alus palasi ankkuripaikalleen 7. lokakuuta, missä se vietti talven. Alus osallistui tämän jälkeen purjehduksiin vuosittain vuoteen 1901 saakka.[1]

Vuoden 1900 alussa John Ericssonin aseistusta lisättiin ensin kuudella ja myöhemmin kahdeksalla 57 millimetrin M/92-tykillä ja 25 millimetrin tykit poistettiin.[4] Alus harjoitteli sisaralustensa kanssa Norjan vesillä vuonna 1905, jolloin oli uhka sodan puhkeamista valtion eri osien välillä.[2]

John Ericsson siirrettiin vuonna 1913 Karlskronan tukikohtalaivueeseen. Alus oli palveluksessa ensimmäisessä maailmansodassa valvoen Ruotsin puolueettomuutta. Alus poistettiin palveluksesta 12. marraskuuta 1918 ja se myytiin marraskuussa 1919 Gotländska Kalkstenkompanietille. Se muutettiin seuraavana vuonna kuljetusalukseksi, ja se jatkoi palvelustaan Sliten satamassa Gotlannissa aina vuoteen 1953.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bojerud, Stellan: Monitors and Armored Gunboats of the Royal Swedish Navy, Part I. Warship International, 1986, XXIII. vsk, nro 2, s. 167–180. Toledo, Ohio, USA: International Naval Research Organization Inc. (INRO). ISSN 0043-0374 (englanniksi)
  • Harris, Daniel G.: The Swedish Monitors. Warship, 1994, XVIII. vsk, s. 22–34. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Conway Maritime Press. ISBN 0-85177-630-2 (englanniksi)
  • Hofsten, Gustaf von & Waernberg, Jan: Örlogsfartyg - Svenska maskindrivna fartyg under tretungad flagg. Luulaja: Svenskt Militärhistoriskt Bibliotek, 2004. ISBN 91-974384-3-X (ruotsiksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5 (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Bojerud, Stellan s. 180
  2. ↑ a b Harris, Daniel G. s. 28
  3. ↑ Bojerud, Stellan s. 177
  4. ↑ a b c Bojerud, Stellan s. 178
  5. ↑ Bojerud, Stellan s. 179
John Ericsson -luokan monitorit
Ruotsin merivoimat

HMS John Ericsson - HMS Tordön - HMS Tirfing - HMS Loke

Norjan laivasto

KNM Mjølner

Edeltäjä: ei edeltäjää – Seuraaja: HMS Garmer
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HMS_John_Ericsson_(1865)&oldid=22782642”