HMS Hesperus
HMS Hesperus | |
---|---|
HMS Hesperus |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | John I. Thornycroft and Company, Woolston |
Kölinlasku | 6. heinäkuuta 1938 |
Laskettu vesille | 1. elokuuta 1939 |
Palveluskäyttöön | 22. tammikuuta 1940 |
Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 26. marraskuuta 1946 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
1 340 t (standardi) 1 859 t (max) |
Pituus |
98,45 m (kokonaispituus) 97,5 m (vesiraja) |
Leveys | 10,05 m |
Syväys | 3,78 m |
Koneteho | 38 000 hv |
Nopeus | 36 solmua |
Miehistöä | 145 |
Aseistus | |
Aseistus |
3 × 4,7" tykkiä 2 × Vickers .50" -ilmatorjuntakonekivääriä 8 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Hesperus (viirinumero H57) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Havant-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)
Brasilian hallitus tilasi aluksen 16. joulukuuta 1937 John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista, missä köli laskettiin 6. heinäkuuta 1938. Alus laskettiin vesille 1. elokuuta 1939 nimellä Juruena. Britannian hallitus lunasti 5. syyskuuta 1939 viimeisteltävänä olleen aluksen. Amiraliteetti nimesi aluksen uudelleen HMS Heartyksi, ja se otettiin palveluskäyttöön 15. tammikuuta 1940.[1]
Alus vastasi laivaston H-luokan aluksia lukuun ottamatta ylellisempiä majoitustiloja, kuten kylpyammetta laivanpäällikön hytissä. Alukselta poistettiin X-tykki, jotta syvyyspommeille saatiin parempi tila.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa Hearty liitettiin 9. hävittäjälaivueeseen. Alus aloitti 22. tammikuuta vastaanottokokeet, joiden päätyttyä se siirrettiin 29. tammikuuta koulutukseen. Aluksen nimi muutettiin 27. helmikuuta HMS Hesperukseksi, jotta viestityksessä ei olisi mahdollista sekoittaa alusta HMS Hardyyn.[1]
Koulutuksen päätyttyä helmikuun lopulla alus siirrettiin läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan saattueita. Saksan hyökättyä Norjaan alus siirrettiin 9. huhtikuuta Kotilaivastoon. Se lähti 11. huhtikuuta yhdessä HMS Havantin kanssa tiedustelemaan Thorshavniin Färsaarille. Alus aloitti seuraavana päivänä, ennen merijalkaväen saapumista, Färsaarten vesillä sukellusveneentorjuntapartioinnin. Hesperus ja Havant määrättiin 13. huhtikuuta suojaamaan merijalkaväkeä kuljettanutta risteilijä HMS Suffolkia. Seuraavana päivänä alus vapautettiin tehtävästä, ja se suojasi taistelulaiva HMS Resolutionia matkalla Narvikiin yhdessä HMS Basiliskin ja HMS Wrenin kanssa.[1]
Rosythissä 11. toukokuuta alukselle siirrettiin jalkaväkeä ja tykkejä, minkä jälkeen se matkasi yhdessä HMS Enterprisen, HMS Fleetwoodin sekä SS Margotin kanssa Mohon Norjaan. Alus kuljetti maihin Scots Guards -rykmentin sotilaita Enterpriseltä. Alus palasi kotimaahan, jossa se siirrettiin telakalle Dundeessä.[1]
Saattajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Telakalta vapauduttuaan alus palasi kesäkuussa palvelukseen, ja se liittyi laivueeseensa luoteisen reitin alueelle saattuepalvelukseen. Laivue nimettiin marraskuun alussa uudelleen 9. saattajaryhmäksi. Alus pelasti 4. marraskuuta MAC-alusten SS Patrocluksen ja SS Laurenticin eloonjääneet. Tammikuussa 1941 alus siirrettiin telakalle korjattavaksi myrskyvahinkojen vuoksi. Alus palasi palvelukseen helmikuussa.[1]
Force H
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus siirrettiin huhtikuun alussa Gibraltarille Force H:hon. Se etsi 4. huhtikuuta saattueesta SC26 sukellusveneiden upottamien kuuden kauppalaivan eloonjääneitä yhdessä HMS Harvesterin ja HMS Havelockin kanssa. Se määrättiin 26. huhtikuuta saattueen WS8A suojaksi Atlantille. Alus erkani 2. toukokuuta saattueesta yhdessä Gibraltarille menevien kauppa-alusten kanssa. Gibraltarille saavuttuaan alus liittyi Force H:hon. Alus osallistui 6. toukokuuta Tiikeri-saattueen suojaamiseen Force H:n mukana, mistä se palasi 12. toukokuuta Gibraltarille.[1]
Hesperus, HMS Faulknor, HMS Forester, HMS Foxhound, HMS Fury ja HMS Brilliant suojasivat 19. toukokuuta HMS Renownia, HMS Ark Royalia ja Sheffieldiä toimitettaessa Maltalle lentokonetäydennystä operaatio Splicessa. Alus liitettiin 24. toukokuuta osastoon, joka lähetettiin etsimään Saksan laivaston taistelulaivaa Bismarckia. Se erkani 27. toukokuuta osastosta palaten Gibraltarille.[1]
Alus osallistui 13. kesäkuuta Ark Royalin ja HMS Victoriousin suojaamiseen toimitettaessa Maltalle lentokonetäydennystä operaatio Tracerissa. Aluksen palattua 15. kesäkuuta Gibraltarille se irrotettiin Force H:sta ja palasi 18. kesäkuuta kotimaahan liitettynä Victoriousin suojaukseen. Alus siirrettiin 21. kesäkuuta Liverpoolissa telakalle, josta se palasi palvelukseen heinäkuun alussa.[1]
Newfoundlandin suojausosastossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Newfoundlandin suojausosastoon määrättynä alus aloitti 7. heinäkuuta matkansa Newfoundlandiin, jossa se liittyi St. Johnissa uuteen osastoonsa. Alus liittyi 6. elokuuta yhdessä Harvesterin ja Havelockin kanssa pääministeri Winston Churchillia kuljettaneen taistelulaiva HMS Prince of Walesin suojaksi Atlantin ylityksen ajaksi. Alus kärsi 15. elokuuta myrskyssä vaurioita, jotka pakottivat sen tekemään korjauksia Islannissa. Alus oli syyskuun Imminghamissa telakalla korjattavana ja liitettiin lokakuussa palvelukseen palatessaan 9. saattajaryhmään suojaamaan luoteisen reitin saattueita. Se suojasi lokakuussa ryhmän mukana joukkojenkuljetussaattuetta TC14. Alus siirrettiin Gibraltarille ryhmän kanssa suojaamaan saattueita. Alus upotti 7. joulukuuta Gibraltarin länsipuolella Saksan laivaston sukellusveneen U-208 yhdessä Harvesterin kanssa ( ).[1]
1942
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hesperus, HMS Laforey, HMS Croome ja HMS Westcott muodostivat tammikuussa 1942 kokeellisen sukellusveneiden torjuntaosaston. Alus liittyi osaston kanssa saattueeseen SL97. Se upotti 15. tammikuuta St. Vincentin niemimaan edustalla sukellusvene U-93:n syvyyspommein, tykkitulella ja lopulta ajamalla päälle ( ). Törmäyksessä alus kärsi pahoja rakenteellisia vaurioita sekä keulaansa että oikeanpuoleiseen potkuriinsa. Alus siirrettiin 10. tammikuuta tilapäiskorjauksiin Gibraltarilla, minkä jälkeen se suojasi 24. tammikuuta joukkojenkuljetusalus SS Almanzoraa Gibraltarilta Falmouthiin, jossa se siirrettiin 9. helmikuuta telakalle.[1]
Alus palasi huhtikuussa koeajojen jälkeen palvelukseen, jolloin se liitettiin 2. saattajaryhmään. Alus suojasi ryhmän mukana saattuetta SC81. Se suojasi toukokuussa ryhmän mukana saattueita ONS97 ja SC86 menestyksekkäästi ilman tappioita. Alus liittyi 11. lokakuuta saattueeseen ONS138 yhdessä HMS Whitehallin, HMS Vanessan sekä kolmen korvetin kanssa. Alus liittyi joulukuussa saattueen HX219 saattueeseen. Se hyökkäsi 26. joulukuuta yhdessä Vanessan kanssa syvyyspommen sukellusvene U-357 kimppuun. Se upotti pintaan nousseen sukellusveneen törmäämällä, jolloin aluksen keula vaurioitui pahoin.[1]
Se siirrettiin Liverpoolissa telakalle korjattavaksi, jolloin alukselle asennettiin myös Hedegehog-sukellusveneentorjuntaheitin. Alus aloitti maaliskuussa 1943 koeajot, joiden päätyttyä se palasi saattajaryhmäänsä. Alus upotti 23. huhtikuuta U-191:n käyttäen uutta asettaan. 11. toukokuuta se pakotti sukellusvene U-223:n pintaan, mutta se ei kyennyt upottamaan sitä. Alus upotti seuraavana päivänä sukellusvene U-186:n[1]
1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1944 alun alus oli telakalla, jona aikana se määrättiin 19. saattajaryhmään. Alus aloitti maaliskuussa koeajot, joiden päätyttyä se liittyi ryhmäänsä suojaamaan Länsi-Afrikkaan ja Gibraltarille matkaavia saattueita. Alus pelasti 6. joulukuuta Wrathin niemestä luoteeseen 97 eloonjäänyttä fregatti HMS Bullenilta, jonka U-774 oli torpedoinut käyttäen maaliinhakeutuvaa T-5 torpedoa.[1]
Tammikuussa 1945 alus siirrettiin 14. saattajaryhmään Portsmouthiin suojaamaan rannikkosaattueita. Alus upotti 30. huhtikuuta sukellusvene U-242:n yhdessä Havelockin sekä Kuninkaallisten ilmavoimien 201. laivueen Short Sunderlandin kanssa.[1]
Alus määrättiin 7. toukokuuta antautuvien sukellusveneiden etsintään luoteisen reitin alueelle. Alus saattoi 13. toukokuuta antautuneet sukellusveneet Lochalshista Loch Foyleen hävitettäviksi (operaatio Deadlight). Se saattoi 29. toukokuuta Norjan hallituksen virkamiehiä Osloon kuljettanutta RMS Andesia yhdessä Havelockin kanssa.[1]
Aluksesta tehtiin 11. kesäkuuta ilmavoimien maalilaiva koulutettaessa henkilöstöä meritorjuntaan. Alukselle tehtiin tarvittavat muutostyöt Rosythissa. Se oli Pohjanmerellä maalilaivana heinä-elokuun vaihteesta aina toukokuuhun 1946 saakka, jolloin se siirrettiin Rosythin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja siltä poistettiin käyttökelpoiset järjestelmät. Alus makasi ankkurissa Grangemouthissa odottaen romuttamista. G. W. Brunton romutti aluksen toukokuussa 1947.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laivueenjohtaja: HMS Hardy |
Alukset: HMS Hasty - HMS Havock - HMS Hereward - HMS Hero - HMS Hostile - HMS Hotspur - HMS Hunter - HMS Hyperion |
Brasilialaiset: HMS Harvester - HMS Havant - HMS Havelock - HMS Hesperus - HMS Highlander - HMS Hurricane |
Edeltäjä: G-luokka – Seuraaja: I-luokka |