HMS Erebus (1826)
HMS Erebus | |
---|---|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Pembroken telakka |
Hinta | 14 603 puntaa |
Kölinlasku | lokakuu 1824 |
Laskettu vesille | 7. kesäkuuta 1826 |
Palveluskäyttöön | 8. joulukuuta 1828 |
Poistui palveluskäytöstä | heinäkuu 1830 |
Loppuvaihe | hylätty Victorian salmessa 22. huhtikuuta 1848 |
Tila | löydetty uponneena 2. syyskuuta 2014 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 726,8 t |
Pituus | 32 m (kokonaispituus) |
Leveys | 8,79 m |
Syväys | 4,22 m |
Koneteho | 30 nhp |
Miehistöä | 67 |
Aseistus | |
Aseistus |
1 × 13" mörssäri 1 × 10" mörssäri 8 × 24 naulan tykkiä 2 × 6 naulan tykkiä |
HMS Erebus oli Britannian kuninkaallisen laivaston puurakenteinen vuonna 1826 valmistunut Hecla-luokan tykkivene, joka oli myöhemmin tutkimusaluksena. Alus kunnostautui HMS Terrorin kanssa molempien napa-alueiden tutkinnassa.[1]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hecla-luokka
Alus tilattiin 9. tammikuuta 1823 Pembroken telakalta, missä köli laskettiin lokakuussa 1824. Alus laskettiin vesille 7. kesäkuuta 1826 ja valmistui 15. kesäkuuta 1826 - helmikuu 1828. Alus otettiin palvelukseen 8. joulukuuta 1827 Välimerelle ensimmäisenä päällikkönään George Haye. Aluksen valmistuskustannukset olivat 14 603 puntaa. Tämän lisäksi takilointi ja varustaminen maksoi 9 339 puntaa.[2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikkyyden vastaanotti 8. heinäkuuta 1830 Sir Philip Broke. Alus oli Välimerellä, kunnes se poistettiin palveluksesta heinäkuussa 1830 Portsmouthissa.[2]
Alus varustettiin huhtikuusta syyskuuhun 1839 Chathamin telakalla napa-alueiden tutkimista varten, mikä maksoi 14 316 puntaa. Alus palautettiin palvelukseen 8. huhtikuuta 1839 päällikkönään James Clark Ross, joka johti Etelämantereelle suuntautuvaa retkikuntaa. Retkikunnan toisena aluksena oli HMS Terror, joka oli varustettu retkeä varten jo aiemmin.[2] Matka kesti neljä vuotta 1839-1843, minä aikana Ross kartoitti Etelämantereen rannikot. Alukset tukeutuivat etupäässä Falklandin saarten Port Louisiin.[1]
Ross suoritti retkensä sotilaallisen täsmällisesti ja toi mukanaan runsaasti aineistoa. Lähtiessään yrittämään Luoteisväylän läpäisyä John Franklin valitsi samat alukset, jotka varustettiin höyrykonein.[3] Franklin katosi matkallaan, eikä retkikunnasta löytynyt jälkeenpäin kuin yksittäisten miehistön jäsenten jäännöksiä.[1]
Koomikko ja kirjailija Michael Palin julkaisi vuonna 2018 tietokirjan Erebus-aluksesta[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Andersson, J. G.: Etelänavan sankareita, Tammi 1948
- Salovaara, Hannes: Naparetkeilijöitä. Otava, 1929.
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lainema, Matti & Nurminen, Juha: Ultima Thule – pohjoiset löytöretket. WSOY, 2001. ISBN 951-0-23925-9
- Krakauer, John: Erämaan armoille. WSOY, 2001. ISBN 951-0255661