HMS Endurance (A171, 1967)
| HMS Endurance | |
|---|---|
 HMS Endurance |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Krogerwerft |
| Laskettu vesille | 1956 |
| Palveluskäyttöön | 1967 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1991 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3 658 t |
| Pituus | 93 m |
| Leveys | 14 m |
| Syväys | 5,5 m |
| Nopeus | 14,5 solmua |
| Miehistöä | 119 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 x Oerlikon 20 mm 2 x Wessex Wasp |
HMS Endurance (viirinumero A171) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuosina 1967–1991 palveluksessa ollut jäätilanteen seuranta-alus (jäänmurtaja) (engl. ice patrol vessel). Se osallistui tuona aikana muun muassa Falklandin sotaan.
Hankinta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus laskettiin vesille 1956 Krogerwerftillä Lauritzen Linesin MV Anita Danina, joka myytiin 1967 Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Harland and Wolff teki alukselle tarvittavat muutostyöt ennen palvelukseenottoa, jolloin se nimettiin HMS Enduranceksi.[1] Aluksen tehtävänä oli tukea kesäisin Britannian Etelänavan tutkimusta sekä Falklandinsaarten hallintoa. Punaiseksi maalatun rungon takia alus sai lempinimen Punainen luumu.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 1981 ilmoitettiin aluksen palveluksesta poistosta vuoden 1981-1982 partiokauden päättyessä, koska sen ylläpitokustannukset olivat noin neljä miljoonaa puntaa vuodessa. Alus lähti 13. lokakuuta 1981 Etelä-Atlantille. Matkalla se pysähtyi Brasiliassa, joka oli tarjonnut aluksesta 1,5 miljoonaa puntaa ja lisäksi puoli miljoonaa puntaa kahdesta Wasp-helikopterista.[2]
Argentiinalaiset nousivat 18. maaliskuuta 1982 ARA Bahia Buen Sucesolta maihin Leithiin Etelä-Georgiaan, minkä tullilaitoksen tarkastajat havaitsivat seuraavana päivänä. Endurance oli 19. maaliskuuta Port Stanleyssä, missä aluksen päällikkö Nick Barker sai seuraavana päivänä määräyksen lähteä saarelle. Aluksella ollutta merijalkaväkeä vahvennettiin täydeksi joukkueeksi ennen kuin alus lähti 21. maaliskuuta Etelä-Georgiaan. Bahia Buen Suceso poistui 22. maaliskuuta Leithistä, mutta kymmenkunta argentiinalaista jäi maihin. Endurance saapui 24. maaliskuuta Grytvikeniin, kun se oli saanut ohjeet olla aloittamatta toimia Leithissä olevia argentiinalaisia vastaan. Samana iltana ARA Bahia Paraiso laski kymmenen Argentiinan merijalkaväen sotilasta maihin Leithissä ja kaksi hävittäjää määrättiin suojaamaan saarta.[3]
Endurance laski 31. maaliskuuta Etelä-Georgiassa maihin 22 merijalkaväen sotilasta, jotka ryhmittyivät Britannian arktisen tutkimuksen tukikohtaan King Edward Pointiin. Endurance sai 2. huhtikuuta varhain aamulla varoituksen mahdollisesta hyökkäyksestä. Alus oli seuraavana aamuna saaren eteläpuolella valmiina tukemaan maissa olevia joukkoja. Argentiinan joukot valtasivat tukikohdan, jolloin brittisotilaat joutuivat sotavankeuteen. Taistelussa yksi brittisotilas haavoittui ja argentiinalaisista kolme sai surmansa, minkä lisäksi helikopteri tuhoutui ja ARA Guerrico vaurioitui.[4]
Endurance kiersi puoliltapäivin 3. huhtikuuta Etelä-Georgian eteläkärjen Cape Disappointmentin ja lähetti iltapäivällä Wasp-helikopterin tiedustelulennolle. Helikopteri laskeutui Cumberland East Bayn itäpuoliselle harjanteelle, mistä lentäjä ja tähystäjä näkivät lahdella kaksi Argentiinan laivaston alusta sekä joitakin veneitä ja helikoptereita toiminnassa. Taistelu oli kuitenkin päättynyt. Alus viipyi alueella vielä pari päivää, kunnes se lähti 5. huhtikuuta pohjoiseen.[4]
Alus liittyi 13. huhtikuuta alueelle saapuneeseen brittiläiseen laivasto-osastoon TG317.9.[5] Alus oli 21. huhtikuuta HMS Plymouthin kanssa matkalla itään etsimään sotatoimialueelta mahdollisia kauppa-aluksia sekä seuraamassa jäätilannetta. Aluksella oli lisäksi tehtävänä laskea maihin Hound Bayhin Etelä-Georgian saarelle kaksi Special Boat Servicen ryhmää. Maihinnousu saatiin toteuttettua seuraavana päivänä.[6]
Laivasto sai tiedon 18. huhtikuuta tiedon Argentiinan laivaston sukellusveneen ARA Santa Fen lähteneen 9. huhtikuuta merellä ja olevan matkalla Etelä-Georgiaan, jonne sen oletettiin saapuvan 22. huhtikuuta. Sodan jälkeen saatiin varmistus siitä, että sukellusveneen tehtävänä oli upottaa Etelä-Georgian alueelta havaitsemansa brittialukset.[7]
Endurancella havaittiin 23. huhtikuuta sukellusveneen tutkan aiheuttamat kaiut. Plymouth, joka oli 60 mailia itään kahden tankkerin kanssa, keskeytti tankkauksen ja vetäytyi etelään sukellusveneuhan tieltä. Endurance nouti SBS ryhmät Hound Baystä, minkä jälkeen se vetäytyi itään ja hakeutui suojaan jään reunaan.[8]
Aluksen molemmat Westland Wasp -sukellusveneentorjuntahelikopterit nousivat alukselta 25. huhtikuuta hyökätäkseen sukellusvenettä vastaan AS12-ohjuksin. Sukellusvene vaurioitui helikoptereiden tulessa niin, että miehistö antautui ja hylkäsi aluksensa rantaan. Etelä-Georgialla olleiden argentiinalaisten sotilaiden antauduttua 26. huhtikuuta Endurance jäi alueelle.[9]
Alus törmäsi 1989 jäävuoreen. Vaikka vauriot korjattiin, alus todettiin vuonna 1991 kelvottomaksi Etelä-Atlantin koviin olosuhteisiin. Alus poistettiin palveluksesta ja korvattiin MV Polar Circlellä, joka myöhemmin nimettiin HMS Enduranceksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Freedman, Sir Lawrence: The Official History of the Falklands Campaign – Vol I: The Origins of the Falklands War. Routledge, 2006. ISBN 0-7146-5206-7 (englanniksi)
- Freedman, Sir Lawrence: The Official History of the Falklands Campaign – Vol II: War and Diplomacy. Routledge, 2006. ISBN 0-7146-5207-5 (englanniksi)