HMS Dreadnought (S101)
| HMS Dreadnought | |
|---|---|
_after_launch_1960.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness |
| Kölinlasku | 12. kesäkuuta 1959 |
| Laskettu vesille | 21. lokakuuta 1960 |
| Palveluskäyttöön | 17. huhtikuuta 1963 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1980 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
3 556 t (pinnalla) 4 064 t (sukelluksissa) |
| Pituus | 81,0 m |
| Leveys | 9,5 m |
| Syväys | 7,9 m |
| Koneteho | Westinghouse S5W -painevesireaktori 11 MW |
| Nopeus |
20 solmua (pinnalla) 28 solmua (sukelluksissa) |
| Miehistöä | 113 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMS Dreadnought (viirinumero S101) oli Britannian kuninkaallisen laivaston ensimmäinen ydinsukellusvene.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus tilattiin Barrow-in-Furnessista Vickers Armstrongilta, missä köli laskettiin 12. kesäkuuta 1959. Se laskettiin vesille 21. lokakuuta 1960 kumminaan kuningatar Elisabet II ja otettiin palvelukseen 17. huhtikuuta 1963.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dreadnought vieraili 1960-luvun puolivälissä Norfolkissa Yhdysvalloissa, Bermudalla, Rotterdamissa ja Kielissä. Alus oli Gibraltarilla 1965, 1966 sekä 1967 ja lähti 19. syyskuuta 1967 Rosythistä Singaporeen.
Alus palautettiin 10. syyskuuta 1970 palvelukseen Rosythin telakalta, jossa se oli ollut modernisoitavana ja polttoaineen vaihdossa. Aluksesta tuli 3. maaliskuuta 1971 ensimmäinen pohjoisnavalla pintaan noussut brittiläinen sukellusvene.
Alus poistettiin palveluksesta 1980 Chathamissa, josta se hinattiin 1983 Rosythiin odottamaan kohtaloaan.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]|
|
Edeltäjä: Porpoise-luokka |
Royal Navyn sukellusveneet | Seuraaja: Oberon-luokka |