HMS Barfleur (1768)
| HMS Barfleur | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Chathamin telakka |
| Kölinlasku | 22. marraskuuta 1767 |
| Laskettu vesille | 30. heinäkuuta 1768 |
| Palveluskäyttöön | lokakuu 1770 |
| Loppuvaihe | romutettu 1819 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1 947 47/94 bm |
| Pituus |
54,15 m (tykkikansi) 43,9 m (köli) |
| Leveys | 15,37 m |
| Syväys | 6,4 m |
| Miehistöä | 750 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 90 tykkiä |
HMS Barfleur oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1768 vesillelaskettu Barfleur-luokan 90-tykkinen toisen luokan linjalaiva.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Barfleur-luokka
Sir Thomas Sladen suunnittelema alus tilattiin 19. lokakuuta 1761 Chathamin telakalta, jossa rakennustöistä vastasi heinäkuuhun 1767 saakka Edward Allin ja sen jälkeen Joseph Allin. Alus nimettiin 15. marraskuuta. Köli laskettiin 22. marraskuuta 1762. Alus laskettiin vesille 30. heinäkuuta 1768 ja valmistui tammikuussa 1771 vartiolaivana. Valmistuskustannukset olivat 49 222 puntaa kolme shillinkiä ja penny.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus oli kesäkuussa 1773 kuningas Yrjö III:n laivastokatselmukseen määrätyn osaston komentajan vara-amiraali Thomas Pyen lippulaivana päällikkönään Edward Vernon.
Yhdysvaltain vapaussodassa alus oli kontra-amiraali Samuel Hoodin lippulaivana Leewardsaarilla. Se osallistui 28. huhtikuuta 1781 lippulaivana päällikkönään John Knight ratkaisemattomaan Martiniquen edustalla tapahtuneeseen kohtaamiseen kontra-amiraali Comte de Grassen johtaman Ranskan laivaston kanssa. Taistelussa aluksella sai surmansa viisi miestä. Alus osallistui 5. syyskuuta 1781 Chesapeaken taisteluun päällikkönsä Alexander Hoodin johdolla ja Samuel Hoodin lippulaivana. Hood kärsi taistelussa tappion, millä oli vaikutusta vapaussodan lopputulokseen. Sodan aikana se osallistui vielä St. Kittsin ja Saintesin taisteluihin.
Ranskan vallankumoussodissa ja Napoleonin sodissa alus osallistui vuonna 1794 Ushantin taisteluun kontra-amiraali George Bowyerin lippulaivana päällikkönään Cuthbert Collingwood. Alus kohtasi taistelussa 29. toukokuuta 1794 Ranskan laivaston Indomptablen ja osallistui päätaisteluun 1. kesäkuuta menettäen yhdeksän miestä kaatuneina ja 25 haavoittuneina. Vuonna 1795 alus osallistui Groix'n taisteluun ja pari vuotta myöhemmin Cabo de São Vicenten taisteluun. Napoleonin sotien päätyttyä alus siirrettiin Chathamissa reserviin ja romutettiin tammikuussa 1819.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1793-1817 - Design, Construction and Fates. Minnesota: Seaforth Publishing, 2005. ISBN 978-1-84415-717-4 (englanniksi)
- Winfield, Rif: British Warships in the Age of Sail 1817-1863 - Design, Construction, Careers and Fates. Barnsley: Seaforth Publishing, 2014. ISBN 978-1-84832-169-4 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Winfield, Rif s. 21
| HMS Barfleur - HMS Prince George - HMS Princess Royal - HMS Formidable |
| Edeltäjä: HMS Queen – Seuraaja: Duke-luokka |