HMS Ark Royal (R09)

HMS Ark Royal
HMS Ark Royal Pohjois-Atlantilla heinäkuussa 1976
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Cammell Laird, Birkenhead, UK
Kölinlasku	3. toukokuuta 1943
Laskettu vesille	3. toukokuuta 1950
Palveluskäyttöön	25. helmikuuta 1955
Poistui palveluskäytöstä	helmikuu 1979
Loppuvaihe	romutettu 1980
Tekniset tiedot
Uppouma	36 800 t (standardi) 53 950 t (kuormattu)
Pituus	245 m
Leveys	34 m (käyttöönotto) 50m (1978)
Syväys	10 m
Koneteho	152 000 shp (113 MW)
Nopeus	31,5 solmua
Miehistöä	2 250
Aseistus
Aseistus	50 lentokonetta 16 × 4,5" kaksoistykkitorneissa 5 × kuusiputkista Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä 3 × yksiputkista Bofors 40 mm ilmatorjuntatykkiä
Infobox OK

HMS Ark Royal (viirinumero R09) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Audacious-luokan lentotukialus, jonka rakentaminen aloitettiin toisen maailmansodan lopulla.Alus laskettiin vasta 1950 vesille, joten siihen tehtiin runsaasti uudistuksia ennen palvelukseen ottoa 25. helmikuuta 1955. Kun alus poistettiin käytöstä helmikuussa 1979, se oli Kuninkaallisen laivaston viimeinen perinteinen katapultein ja jarruvaijerein varustettu lentotukialus. Ark Royal oli maailman ensimmäinen viistokannella varustettu lentotukialus.

Käyttöön otettaessa aluksella oli 5,5° kulmassa osittain viisto lentokansi, kaksi höyrykatapulttia, joilla kyettiin lähettämään ilmaan 14 tonnin painoinen lentokone, lentokonehissi laivan kyljellä, uudistettu aseistus sekä peililaskeutumisjärjestelmä. Näiden järjestelmien avulla lentokoneita voi olla nousussa ja laskussa saman aikaisesti.

Valmistus

Pääartikkeli: Audacious-luokka (lentotukialus)

Alus tilattiin Birkenheadistä Cammell Lairdilta, missä köli laskettiin 3. toukokuuta 1943. Alus laskettiin vesille 3. toukokuuta 1950 ja otettiin palvelukseen 25. helmikuuta 1955.

Palvelus

Palvelukseen otettaessa aluksen lentokoneina olivat Hawker Sea Hawkit, De Havilland Sea Venomit, Fairey Gannet, Douglas A-1 Skyraiderit sekä erilaiset helikopterit. Yhteensä 50 lentokonetta ja helikopteria. Alus osallistui moniin harjoituksiin osana brittilaivastoa ja Natolaivastoa, mutta ei osallistunut taistelutoimiin, koska Suezin kriisin aikaan 1955 se oli vielä koeajossa.

Noin vuosi palvelukseenoton jälkeen edessä oikealla olleet 4,5 tuuman tykit poistettiin, jotta lentokoneiden toimintaan tarvittavaa tilaa saatiin lisättyä. Neljä vuotta myöhemmin poistettiin lentokonehissi aluksen kyljeltä sekä loput aseet aluksen keulasta. Loput 4,5 tuuman tykit poistettiin 1964 huollon yhteydessä. Aluksella testattiin 1963 Hawker P.1127, josta myöhemmin kehitettiin Hawker Siddeley Harrier.

Maaliskuussa 1967 tehtiin alukselle suurempi modernisointi, mikä valmistui helmikuussa 1970. Aluksella mahdollistettiin lentokoneiden vaihtaminen suurempiin Phantom FG.1- ja Blackburn Buccaneer Mk.2 -koneisiin. Samassa yhteydessä myös lentokannen kulmaa kasvatettiin 8,5 asteeseen, uudistettiin katapultit ja jarruvaijerit. Näkyvin muutos oli kuitenkin komentosillan uudistaminen ja uusien elektronisten järjestelmien asentaminen. Tykkien poistamisen jälkeen oli tarkoitus ilmatorjunta hoitaa neljällä Sea Cat -ohjusjärjestelmällä, mutta niitä ei koskaan asennettu.

Alus törmäsi 9. marraskuuta 1970 Välimerellä Neuvostoliiton laivaston Kotlin-luokan hävittäjään Bravyyn, joka varjosti harjoittelemassa ollutta Naton laivasto-osastoa (Exercise Lime Jug 70). Kumpikaan aluksista ei vaurioitunut vakavasti, mutta kaksi venäläistä merimiestä katosi.

Alus saapui kotisatamaansa Devonportiin viimeisen kerran 4. joulukuuta 1978 ja se poistettiin käytöstä 14. helmikuuta 1979. Britannian puolustusministeriö ilmoitti 29. maaliskuuta 1980 aluksen myynnistä romutettavaksi. Alus hinattiin 22. syyskuuta Cairnryaniin Skotlantiin, jonne se saapui 28. syyskuuta.

Päälliköt

Aluksen päälliköinä olivat:

• D. R. F. Cambell, DSC 16. syyskuuta 1954–
• F. H. E. Hopkins, DSC 24. syyskuuta 1956–
• P. J. Hill-Norton 1. lokakuuta 1959–
• D. C. E. Gibson, DSC 14. elokuuta 1961–
• M. P. Pollock, MVO, DSC 21. tammikuuta 1962–
• A. T. F. G. Griffin 24. tammikuuta 1964–
• M. F. Fell, DSO 25. lokakuuta 1965–
• R. D. Lygo 17. heinäkuuta 1969–
• J. O. Roberts 9. maaliskuuta 1971–
• A. D. Cassidi 22. elokuuta 1973–
• J. R. S. Gerard-Pearse 27. marraskuuta 1973–
• W. J. Graham 28. maaliskuuta 1975–
• E. R. Anson 28. syyskuuta 1976–

Lähteet

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9 (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
• McCart, Neil: Three Ark Royals 1938–1999. Cheltenham, UK: Fan Publications, 1999. ISBN 1-901225-02-X (englanniksi)

Viitteet

Audacious-luokan lentotukialukset

HMS Eagle (ex-Audacious) - HMS Eagle - HMS Ark Royal

Edeltäjä: Majestic-luokka – Seuraaja: Malta-luokka