HMS Abingdon
| HMS Abingdon | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Ailsa Shipbuilding Company, Troon |
| Kölinlasku | 30. marraskuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 11. kesäkuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 6. marraskuuta 1918 |
| Loppuvaihe | myyty 1947, romutettu 1950 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 710 t |
| Pituus | 70 m |
| Leveys | 8,5 m |
| Syväys | 2,4 m |
| Koneteho | 2 200 shp |
| Nopeus | 16 solmua |
| Miehistöä | 73 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 x 4" (102 mm) tykki 1 x 12 naulan tykki 2 x kaksipiippuista .303" konekivääriä |
HMS Abingdon (viirinumero N23 ja toukokuusta 1940 alkaen J23) Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan miinanraivaaja.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Hunt-luokka (miinanraivaaja, 1916)
Alus tilattiin Troonista Ailsa Shipbuilding Companyltä, missä köli laskettiin 30. marraskuuta 1917. Alus laskettiin 11. kesäkuuta 1918 ja otettiin palvelukseen 6. marraskuuta.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Egeanmeren laivueeseen. Alus oli 1919–1935 reservissä sijoituspaikkanaan Malta. Alus liitettiin uudelleen palvelukseen otettaessa Kiinan laivastoasemalle 2. miinanraivaajalaivueeseen. Se poistettiin uudelleen palveluksesta huhtikuussa 1937 Singaporessa, jonne se sijoitettiin reservialuksena.[1]
Se palautettiin 28. elokuuta 1939 palvelukseen Singaporessa. Syyskuussa alus oli koeajoissa ja valmistautumassa miinalaivueen johtajan tehtäviin. Laivueeseen liitettiin sen Singaporeen sijoitetut sisaralukset HMS Aberdare, HMS Bagshot, HMS Derby, HMS Fareham, HMS Harrow ja HMS Huntley.[1]
Joulukuussa 1939 alus määrättiin Maltalle. Se siirtyi alkuvuoden 1940 aikana Välimerelle. Aleksandriassa alus siirrettiin heinäkuuksi telakalle ja se saapui elokuussa Maltalle. Vuoden lopun alus raivasi yhdessä HMS Fermoyn kanssa Maltan koillispuolella olevia italialaisia miinoitteita. Se raivasi tammikuussa 1941 Valettan sataman sisääntuloreittiä varmistaakseen turvallisen kulun satamaan ja sieltä pois. Saksan ilmavoimat pudotti helmikuussa satama-alueelle ensimmäiset akustisilla ja magneettisilla sytyttimillä varustetut miinat.[1]
Alus vaurioitui 10. huhtikuuta 1941 akustisen miinan räjähtäessä ja se siirrettiin telakalle jo seuraavana päivänä. Kesäkuussa palvelukseen palannut alus jatkoi satamaan saapuvan liikenteen suojaamista. Se raivasi 21. joulukuuta neljä miinaa apunaan kolme tilapäisraivaajaa. Alus joutui 30. joulukuuta Junkers Ju 88 koneiden hyökkäyksen kohteeksi ja seuraavana päivänä kahden Me109:n tykkitulen kohteeksi, jolloin alus vaurioitui ja sen miehistöstä seitsemän haavoittui.[1][2]
Jatkuvan ilmauhan vuoksi vuoden 1942 alusta miinanraivaus muutettiin yöllä tehtäväksi. Alus siirrettiin 28. tammikuuta telakalle huoltoon, jossa sille asennettiin myös yksi Oerlikonin valmistama 20 millimetrin ilmatorjuntatykki. Alus palasi palvelukseen helmikuussa.[1]
Abingdon kärsi 1. huhtikuuta vaurioita ilmahyökkäyksessä ja se siirrettiin odottamaan pääsyä telakalle. Alus kärsi 5. huhtikuuta lisää vaurioita kahdesta lähelle osuneesta Italian ilmavoimien pudottamasta pommista, jolloin sen perä murtui. Alus oli ajettava matalikolle uppoamisen estämiseksi, missä se todettiin korjauskelvottomaksi. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus sijoitettiin poistolistalle ja se myytiin romutettavaksi 1950.[1][2]
Aluksen päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arthur Ronald Farquhar, DSC 19. elokuuta 1939 – maaliskuu 1940
- Graham Allen Simmers maaliskuu 1940 – 5. huhtikuuta 1942
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
- Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 2. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1 (englanniksi)