HMCS Saguenay
| HMCS Saguenay | |
|---|---|
 HMCS Saguenay |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John I. Thornycroft and Company, Woolston, Hampshire |
| Kölinlasku | 27. syyskuuta 1929 |
| Laskettu vesille | 11. heinäkuuta 1930 |
| Palveluskäyttöön | 21. toukokuuta 1931 |
| Poistui palveluskäytöstä | heinäkuu 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 1337 t (kuiva) |
| Pituus | 97,9 m |
| Leveys | 10 m |
| Syväys | 3 m |
| Koneteho | 32000 hv |
| Nopeus | 31 solmua |
| Miehistöä | 181 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
4 x 4,7" (120 mm) QF Mk IX -tykkiä 2 x QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä 4 x .303" Lewis-pikakivääriä 8 x 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMCS Saguenay (viirinumero D79 vuodesta 1940 I79) oli toisessa maailmansodassa palvellut Kanadan kuninkaallisen laivaston River-luokan hävittäjä, joka perustui Britannian Kuninkaallisen laivaston A-luokan hävittäjiin. Alus oli sisaraluksensa HMCS Skeenan kanssa ensimmäiset varsinaisesti Kanadan laivastolle rakennetut alukset.
Alus palveli pääosan urastaan Atlantilla lukuun ottamatta ennen toisen maailmansodan syttymistä tehtyjä laivastovierailuita Etelä-Amerikkaan. Alus vaurioitui sodan aikana kahdesti, ensin torpedo-osumasta ja sitten kolaroituaan rahtialuksen kanssa. Jälkimmäisen onnettomuuden jälkeen alus sijoitettiin merikelvottomana koulutuskeskukseen, kunnes se poistettiin palveluksesta sodan päätyttyä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: River-luokka (hävittäjä)
Kanadan hallitus tilasi aluksen 29. helmikuuta 1929 John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista. Sen köli laskettiin 27. syyskuuta telakkanumerolla 1091 ja alus laskettiin vesille 11. heinäkuuta 1930. Alus valmistui vuotta myöhemmin 22. toukokuuta, ja sen jälkeen se liitettiin Kanadan laivastoon.[1][2]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saguenay palveli ennen toista maailmansotaa Kanadan itärannikolla kotisatamanaan Halifax. Alus osallistui 1930-luvulla vuosittain Britannian kuninkaallisen laivaston Kariabialla järjestämiin sotaharjoituksiin. Se teki 1938 yhdessä Skeenan, HMCS St. Laurentin ja HMCS Fraserin kanssa purjehduksen Etelä-Amerikkaan, jolloin ne vierailivat muun muassa Callaossa Perussa.[3]
Toisen maailmansodan puhjettua alus suojasi syyskuusta 1939 alkaen Newfoundlandista lähteviä ja sinne saapuvia Atlantin saattueita, kunnes se siirrettiin Kingstoniin Jamaikalle Amerikan ja Länsi-Intian asemalle. Aluksen tehtävänä oli etsiä saksalaisia saarronmurtajia yhdessä Britannian kuninkaallisen laivaston alusten kanssa. Lokakuussa se partioi risteilijöiden HMS Orionin ja HMS Caradocin kanssa. Alus oli HMS Orionin kanssa partiomatkalla, kun ne havaitsivat 22. lokakuuta Jukataninsalmessa saksalaisen tankkerin SS Emmy Friederichin (4372 grt), joka upottautui sotalaivojen lähestyessä.[1][4][2]
Aluksen palvelus jatkui Länsi-Intian saaristossa, kunnes se joulukuussa palasi Halifaxiin Atlantin saattueiden suojaksi. Alus oli ollut lähes vuoden Atlantin saattueiden suojana, kun se siirrettiin lokakuussa 1940 Britteinsaarille luoteisen reitin alaisuuteen perustettuun saattajaryhmään.[5] Alus pelasti 20. lokakuuta ainoan elonjääneen brittiläisen Elders and Fyffesin omistamalta rahtialukselta SS Sulacolta, jonka Saksan laivaston sukellusvene U-124 oli torpedoinut.[6] Seuraavana päivänä se pelasti 29 saman sukellusveneen upottaman norjalaisen rahtialuksen SS Cubanon eloonjäänyttä.[4][1][7]
Saguenayn suojasi saattuetta HG47:ää, kun siihen osui 1. joulukuuta 300 merimailia Irlannin rannikosta Italian laivaston sukellusvene R.Smg. Argon laukaisema torpedo, joka tuhosi aluksen keulan ja surmasi 21 miehistönjäsentä. Alus erkani saattueesta ja aloitti omin voimin paluumatkan Barrow-in-Furnessiin, jossa se siirrettiin Vickersin telakalle korjattavaksi. Alus oli vielä telakalla, kun se sai määräyksen huollon valmistuttua liittyä St. John’siin sijoitettuun Newfoundlandin saattajaosastoon. Se lähti 22. toukokuuta 1941 Greenockista uuteen osastoonsa.[1][4][5]
Alus suojasi saattueita osastonsa mukana, kunnes se määrättiin elokuussa suojaamaan Winston Churchilliä kuljettanutta taistelulaiva HMS Prince of Walesia. Alus liittyi 9. elokuuta taistelulaivan suojueeseen, josta se palasi 12. elokuuta Atlantin saattueiden suojaksi.[1][5]
Saguenay kärsi tammikuussa 1942 myrskyssä vaurioita suojatessaan saattuetta OS52. Se saapui saattuen mukana St. John’siin, missä se poistettiin palveluksesta ja siirrettiin edelleen telakalle korjattavaksi. Alus määrättiin huhtikuussa koeajojen ja koulutuksen päätyttyä 3. kanadalaiseen saattajaryhmään.[8] Alus suojasi toukokuussa sisaraluksensa Skeenan ja korvettien HMCS Wetaskiwinin, HMCS Sackvillen, HMCS Galtin ja HMCS Camrosen kanssa saattuetta HX191. Alus suojasi heinäkuussa hävittäjien Skeenan ja HMCS Hamiltonin ja korvettien HMCS Agassizin, Sackvillen ja Wetaskiwin kanssa saattuetta ON115.[1]
Alus kolaroi 15. marraskuuta 1942 Panaman lipun alla purjehtineen SS Azaran kanssa Newfoundlandin edustalla. Aluksen perä vaurioitui pahoin kannella olleiden syvyyspommien räjähtäessä. Alus menetti liikuntakykynsä, ja se jouduttiin hinaamaan St. John’siin korjattavaksi.[1][7][8] Vaurioiden tutkimisen jälkeen alus poistettiin palveluksesta suurten korjaamiskustannusten vuoksi. Aluksen runko tiivistettiin ja se hinattiin Halifaxiin proomuksi koulutuskeskus HMCS Cornwallikseen, missä sitä käytettiin laivaston alokkaiden koulutuksessa.[1][8]
Alus poistettiin laivaston palveluksesta 30. heinäkuuta 1945. Se myytiin 18. huhtikuuta 1946 War Assets Corporationille, joka siirsi romuttamisen International Iron and Metal Companylle Ontarioon. Alus romutettiin 17. heinäkuuta 1948.[7][1][8]
Aluksen päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päällikkönä palvelivat[4]:
- George Ralph Miles[9] 8. heinäkuuta 1939 - 21. huhtikuuta 1941
- Phillip Edwin Haddon[10] 22. huhtikuuta 1941 - 7. huhtikuuta 1942
- Dickson Carlisle Wallace[11] 8. huhtikuuta 1942 - 14. tammikuuta 1943
- John William McDowall[12] 15. tammikuuta - 11. maaliskuuta 1943
- George Randle Shane Mathews[13] 24. toukokuuta - 24. elokuuta 1943
- John Hamilton Ewart[14] 24. elokuuta 1943 - 17. toukokuuta 1944
- Wesley Coburn Hawkins[15] 18. toukokuuta - 6. lokakuuta 1944
- William Errol Hughson[16] 7. lokakuuta 1944 - 15. huhtikuuta 1945
- Kenneth Peter Blanche[17] 16. huhtikuuta - 30. heinäkuuta 1945
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9 (englanniksi)
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
- Slader, John: The Red Duster at War - A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Naval-history.net - HMCS Saguenay
- ↑ a b English, John s. 26
- ↑ http://postalhistorycorner.blogspot.fi
- ↑ a b c d Uboat.net - HMCS Saquenay
- ↑ a b c English, John s. 27
- ↑ Slader, John s. 78
- ↑ a b c Whitley, M. J. s. 25
- ↑ a b c d English, John s. 28
- ↑ Biografia - George Ralph Miles
- ↑ Phillip Edwin&id=21377&Page=1&input=Haddon Biografia - Philip Edwin Haddon
- ↑ Dickson Carlisle&id=6213&Page=3&input=Dickson Biografia - Dickson Carlisle Wallace
- ↑ John William&id=17272&Page=1&input=McDowall Biografia - John William McDowall
- ↑ George Randle Shane&id=9067&Page=1&input=Mathews Biografia - George Randle Shane Mathews
- ↑ John Hamilton&id=12451&Page=4&input=Ewart Biografia - John Hamilton Ewart
- ↑ Wesley Coburn&id=8242&Page=2&input=Hawkins Biografia - Wesley Coburn Hawkins
- ↑ William Errol&id=8775&Page=1&input=Hughson Biografia - William Errol Hughson
- ↑ Kenneth Peter&id=15116&Page=1&input=Blanche Biografia - Kenneth Peter Blanche
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- forposterityssake.ca Sivulla muun muassa aluksella surmansa saaneet listattuna (englanniksi)
- kuvia aluksesta (englanniksi)