HMCS Annapolis
HMCS Annapolis | |
---|---|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Union Iron Works, San Francisco |
Kölinlasku | 4. heinäkuuta 1918 |
Laskettu vesille | 29. syyskuuta 1919 |
Palveluskäyttöön | 24. syyskuuta 1940 |
Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 4. kesäkuuta 1945 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 1 200 t |
Pituus | 95,82 m |
Leveys | 9,43 m |
Syväys | 2,7 m |
Koneteho | 27 000 hv |
Nopeus | 35 solmua |
Miehistöä | 145 |
Aseistus | |
Aseistus |
3 × 4"/L50 tykkiä 1 × 3" ilmatorjuntatykki 3 × .50" konekivääriä 6 × 21" (533 mm) torpedoputkea |
HMCS Annapolis (viirinumero I04) oli Kanadan laivaston Town-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin Yhdysvaltain laivaston Wickes-luokan hävittäjä USS MacKenzie (runkonumero DD-175).
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Wickes-luokka
Yhdysvaltain laivaston tilasi aluksen nimellä USS MacKenzie San Franciscosta Union Iron Worksiltä, missä köli laskettiin 4. heinäkuuta 1918. Alus laskettiin vesille 29. syyskuuta 1918, jolloin sen kummina toimi rouva Percy J. Cotton ja otettiin palvelukseen 25. heinäkuuta 1919 ensimmäisenä päällikkönään komentaja E. T. Oates. Alukselle määrättiin 17. heinäkuuta 1920 kylkinumeroksi DD-175.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus liitettiin Tyynenmeren laivastoon, jossa se kuului 2. ja 4. hävittäjälaivueeseen. Alus poistettiin palveluksesta 27. toukokuuta 1922 Mare Islandilla, minkä jälkeen se sijoitettiin valmiusreserviin San Diegoon.[1]
Alus palautettiin 6. marraskuuta 1939 palvelukseen San Diegossa. Se siirrettiin Tukikohtia aluksista -sopimuksen nojalla Britannian kuninkaalliselle laivastolle 3. syyskuuta 1940. Alus saapui 20. syyskuuta 1940 Halifaxiin Kanadaan, jossa se poistettiin palveluksesta 24. syyskuuta.[1][2]
HMCS Annapolis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alus siirrettiin 24. syyskuuta Kanadan laivastolle nimellä HMCS Mackenzie. Kanadalainen miehistö saapui 29. tammikuuta alukselle ja se otettiin palvelukseen. Alus nimettiin 2. lokakuuta HMCS Annapolikseksi.[2]
Alus vaurioitui pahoin neljännen kattilahuoneen tulipalossa, jossa kattilahuone ja taaempi savuhorni tuhoutuivat täysin. Tulipalon syyksi paljastui väärä käyttö. Alus siirrettiin Halifaxin telakalle korjattavaksi. Korjausten aikana aluksen ensimmäinen kattilahuone poistettiin käytöstä, mikä heikensi aluksen suorituskykyä merkittävästi, ja lisäksi alukselle asennettiin kanadalaisvalmisteinen SW1C-tutka.[2]
Helmikuussa 1941 alus aloitti korjausten jälkeiset koeajot, joiden päätyttyä se liitettiin läntiseen saattajaosastoon (engl. Western Local Escort Force) Halifaxiin. Alus saattoi vuoden lopun Halifaxin ja Newfoundlandin välillä saattueita. Se ei kyennyt heikon toimintamatkansa ja konetehonsa vuoksi toimimaan Atlantin vaativissa olosuhteissa.[2]
Vuoden 1942 alussa alukselle asennettiin tyypin 271 merivalvontatutka ja Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin. Alus avusti 13. syyskuuta HMS Witchin kanssa saattuetta ON127, joka oli joutunut Saksan laivaston sukellusveneiden maaliksi. Se avusti 18. joulukuuta USS Colen ja USS Dallasin kanssa saattuetta ON153, joka oli joutunut sukellusveneryhmä Raufboldin kohteeksi.[2]
Kesäkuussa 1943 alus siirrettiin 8. saattajaryhmään, jossa se oli paikallissaattajana. Alus siirrettiin 10. saattajaryhmään helmikuussa 1944. Aluksen saattuetehtävät vähenivät uusien alusten saapuessa palvelukseen, joten se siirrettiin toukokuussa Halifaxiin koululaivaksi.[2]
Toukokuussa 1945 tehtiin päätös aluksen poistamisesta palveluksesta. Aluksen tehtävät Halifaxissa päättyivät 4. kesäkuuta. Alus poistettiin palveluksesta 15. kesäkuuta ja sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin 21. kesäkuuta Boston Iron and Metal Corporationille. Se lähti seuraavana päivänä hinattuna romutettavaksi Bostoniin Massachusettsiin.[2]
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen laivakello on Annapolis Royalin kaupungissa Nova Scotiassa.
Aluksen päälliköt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aluksen päälliköinä olivat:
- Colin Degge Donald 24. syyskuuta 1940 – 28. maaliskuuta 1941
- Frank Crighton Smith 29. maaliskuuta 1941 – 1. heinäkuuta 1942
- Geoffrey Huntley Davidson 2. heinäkuuta – 3. lokakuuta 1942
- Ronald Fraser Harris 4.–14. lokakuuta 1942
- Geoffrey Huntley Davidson 15. lokakuuta – 3. joulukuuta 1942
- Angus George Boulton 4. joulukuuta 1942 – 2. maaliskuuta 1944
- Hubert Charles Walmesley 3. maaliskuuta – 31. elokuuta 1944
- Harvey Armstrong Lennox 1. syyskuuta 1944 – 4. kesäkuuta 1945
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Dictionary of American Naval Fighting Ships - USS MacKenzie (DD-175) (Arkistoitu – Internet Archive)