HMAS Tobruk
HMAS Tobruk | |
---|---|
HMAS Tobruk |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Cockatoo Docks and Engineering Company, Sydney |
Kölinlasku | 5. elokuuta 1946 |
Laskettu vesille | 20. joulukuuta 1947 |
Palveluskäyttöön | 8. toukokuuta 1950 |
Poistui palveluskäytöstä | 9. lokakuuta 1960 |
Tekniset tiedot | |
Uppouma |
2 436 t (standardi) 3 400 t (max) |
Pituus | 116 m (kokonaispituus) |
Leveys | 12 m |
Syväys | 4,11 m |
Koneteho | 50 000 hv |
Nopeus | 31,5 solmua |
Miehistöä | 19 upseeria ja 301 miehistönjäsentä |
Aseistus | |
Aseistus |
4 × QF 4,5" Mk III kaksiputkisina BD Mk IV -asennuksina 12 × Bofors 40 mm 10 × 21″ (533 mm) torpedoputkea 1 × Squid-sukellusveneentorjuntaheitin |
HMAS Tobruk (viirinumero D37) oli Australian laivaston Battle-luokan hävittäjä.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Battle-luokka (hävittäjä)
Alus tilattiin Cockatoo Docks and Engineering Companylta Sydneystä, missä köli laskettiin 5. elokuuta 1946. Alus laskettiin vesille 20. joulukuuta 1947 kumminaan laivastoministeri W. Riordanin puoliso ja otettiin 8. toukokuuta 1950 palvelukseen ensimmäisenä päällikkönään Thomas K. Morrison.[1]
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset viisitoista kuukautta alus oli miehistöineen koulutettavana Australian aluevesillä. Elokuussa 1951 alus lähti Japaniin liittyäkseen Korean sotaan koottuihin Yhdistyneiden kansakuntien johtamiin joukkoihin. Alus aloitti toimintansa Korean aluevesillä 3. lokakuuta suojaten USS Rendovaa Kanadan laivaston HMCS Athabaskanin ja HMCS Siouxin kanssa.[1]
Alus suojasi Yhdysvaltain laivaston lentotukialuksia, kunnes palasi 18. lokakuuta Saseboon. Tuona aikana se kuului yhtä päivää lukuun ottamatta TE 95.19:ään, jonka tehtävä oli nimeen omaan tarjota joukoille tulituki ja ilmasuojaa Korean itä rannikolla. Alus suojasi 26. lokakuuta alkaen jälleen Rendovaa, kunnes se lähti 4. marraskuuta Saseboon.[1]
Kolmannelle partiomatkalle alus lähti 8. marraskuuta, jolloin se liitettiin tulitukiosastoon TG95.2. Osaston tehtävänä oli tulittaa maaleja Songjinin ja Chongjinin välillä. Alus tuhosi 18. marraskuuta etelään matkanneen junan ja kaikkiaan osasto ampui 116 maalia, joihin käytettiin 4,5 tuuman 1 200 kranaattia. Alus kohtasi 19. marraskuuta TG95.8 lippulaivan HMS Belfastin, jonka kanssa se oli kaksi seuraavaa päivää. Osasto iski Hungnamiin, jonne iskivät myös lentotukialus HMAS Sydneyn lentokoneet alusten tuhottua tykkitulella ilmatorjunta-asemat. Alus palasi 21. marraskuuta Kureen.[1]
Alus suojasi 28. marraskuuta alkaen Rendovaa, jolloin TE95.12 kuului länsirannikolle koottuun laivasto-osastoon. Alus erkani 6. joulukuuta osastosta siirtyen Paengyong Don edustalle. Seuraavana päivänä alus kohtasi Sydneyn, jota se suojasi 17. joulukuuta saakka. Alus häiritsi 17.-20. joulukuuta HMS Ceylonin, HMS Constancen sekä USS Manchesterin ja USS Eversolen kanssa tykkitulella Sokton eteläpuolella olevia vihollisen joukkoja.[1]
Viidennelle partiomatkalleen alus lähti 1. tammikuuta 1952 vapauttaakseen HMS Whitesand Bayn Haejusta suojaamasta Yongpyong-Dota. Se tulitti pari kolme kertaa päivässä maakohteita ja 7. tammikuuta myös Chomi Dota, millä pyrittiin estämään Yongmae Don maihinnousu. HMCS Cayuga vapautti aluksen tehtävästä 9. tammikuuta.[1]
Kuudes partiomatka alkoi 16. tammikuuta, kun alus liittyi TE 95.11:een suojaamaan Sydneyä. Se oli kaksi päivää Choda/Sokton alueella torjumassa mahdollista maihinnousua ja tukemassa maajoukkoja tykkitulella. Alus lähti 25. tammikuuta Saseboon ja palasi Australiaan 22. helmikuuta.[1]
Oltuaan puoli vuotta Australiassa alus saattoi syyskuussa Sydneyn Manukselle. Seuraavan kuukauden se partioi Monte Bellon alueella suojaamassa alueella toteutettua ensimmäistä brittiläistä ydinkoetta, mistä vapauduttuaan se palasi Australiaan.[1]
Korean aluevesille alus palasi 26. kesäkuuta 1953, kun sen päällikkö ilmottautui Taechong Dossa TU 95.1.2:n komentajalle HMS Newcastlella ja vapauttaen samalla HMAS Anzacin tehtävästä. Alus liittyi 27. kesäkuuta HMS Oceanin suojaukseen, mistä sen vapautti 5. heinäkuuta USS Bairoko.[1]
Alus liitettiin seuraavaksi TG95.2:een Yangdon sulku ja valvontaosastoon. Se saapui 14. heinäkuuta Yang Dohon, missä se vapautti HMCS Huronin. Alus upotti 16. heinäkuuta suuren moottoroidun sampaanin, jonka epäiltiin olevan miinoitustehtävissä. Alus ampui 24. heinäkuuta viimeisen laukauksensa sotatoimissa tulittaessaan tutka-asemaa Musudan Pointissa Chongjinin ja Yang Don välillä. Sotatoimet päättyivät 27. heinäkuuta, mutta alus jatkoi palvelustaan Korean aluevesillä tammikuuhun 1954.[1]
Vuoden 1954 alussa alus oli huollossa, minkä jälkeen se oli Australian ja Uuden-Guinean vesillä. Kesäkuussa 1955 alus osallistui purjehdukseen Kaakkois-Aasian vesille liitettynä Kauko-Idän strategiseen reserviin (engl. Far East Strategic Reserve).[1]
Alus osallistui 26. huhtikuuta 1957 SEATO-maiden järjestämään ASTRA sotaharjoitukseen, jossa harjoiteltiin yöllistä kohtaamistaistelua. Alus matkasi sinisten joukkojen HMS Newcastlen ja HMAS Anzacin jälkeen jonossa kolmantena. Niiden välisinä etäisyyksinä oli noin 2 000 jaardia. Alukseen osui HMS Cockaden laukaisema valaisukranaatti, joka surmasi A-tykin lähellä olleen merimiehen ja toisen loukkaantumisen. Vuosina 1957-1959 alus oli Kaakkois-Aasiassa vieraillen muun muassa Saigonissa joulukuussa 1957 ja Cam Ranh Bayssä syyskuussa 1959.[1]
Palattuaan 1960 palvelukseen alus teki HMAS Anzacin kanssa koulutuspurjehduksen Nouméaan ja muihin Uuden-Guinean satamiin. Syyskuussa ollessaan laivaston mukana sotaharjoituksissa Australian itärannikolla alukseen osui Anzacin ampuma kranaatti. Aluksen saamat vauriot korjattiin Jervis Bayssä, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa Sydneyyn. Alus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin 29. lokakuuta. [1]
Alus myytiin 15. helmikuuta 1972 romutettavaksi Fujita Salvage Companylle Osakaan Japaniin. Japanilainen hinaaja Sumimaru No 38 vei 10. huhtikuuta aluksen sekä HMAS Quiberonin Sydneystä Mojiin Japaniin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Cassells, Vic: Australia’s Naval Heritage: The Destroyers Their Battles and Their Badges. Sydney: Kangaroo Press, 2000. ISBN 0-7318-0893-2 (englanniksi)
- English, John: Obdurate to Daring – British Fleet Destroyers 1941–45. Windsor: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8 (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1947–1995. Lontoo: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Group 1942 |
HMS Barfleur - HMS Trafalgar - HMS St. Kitts - HMS Armada - HMS Solebay - HMS Saintes - HMS Camperdown - HMS Finisterre - HMS Gabbard - HMS Hogue - HMS Lagos - HMS Gravelines - HMS Sluys - HMS Cadiz - HMS St. James - HMS Vigo |
---|---|
Group 1943 |
HMS Agincourt - HMS Alamein - HMS Aisne - HMS Albuera - HMS Barrosa - HMS Matapan - HMS Corunna - HMS Oudenarde - HMS River Plate - HMS Dunkirk - HMS Jutland (ex-HMS Malplaquet) - HMS St. Lucia - HMS Belle Isle - HMS Omdurman - HMS Jutland - HMS Mons - HMS Poictiers - HMS Namur - HMS Navarino - HMS San Domingo - HMS Somme - HMS Talavera - HMS Trincomalee - HMS Waterloo - HMS Ypres - HMS Vimiera |
Edeltäjä: Cr-luokka – Seuraaja: Weapon-luokka |