Einar Reuter

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta H. Ahtela)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Einar Reuter.

Einar Reuter (taiteilijanimeltään H. Ahtela; 7. syyskuuta 1881 Tornio – 12. lokakuuta 1968 Kajaani) oli suomalainen kirjailija, taidekriitikko ja taidemaalari, joka oli varsinaiselta ammatiltaan metsänhoitaja. Reuter muistetaan erityisesti taidemaalari Helene Schjerfbeckin ystävänä ja hänen taiteensa tunnetuksi tekijänä. Runsaasti myös ulkomailla matkustaneesta nuorukaisesta tuli asiantuntija, kirjoittaja ja taiteilija, joka teki tunnetuksi 1900-luvun alun modernismin vaikutteita.

Elämänvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torniossa postinhoitaja Ernst Eliel Reuterin ja hänen vaimonsa Hulda Irene Bäckin perheeseen syntynyt Einar Reuter kiinnostui jo koulussa luonnosta ja kulttuurista. Hän tutustui Lapin luontoon ollessaan isänsä mukana tämän virkamatkoilla ja harrasti kasvien keräilyä. Valmistuttuaan ylioppilaaksi Oulun klassisesta lyseosta 1901 Reuter olisi halunnut puutarha-alalle, mutta koska Suomessa ei ollut tuolloin alan ylempää koulutusta, hän kävi Evon metsäopiston ja valmistui sieltä metsänhoitajaksi 1904.

Reuter toimi Perä-Pohjolan Maanviljelysseuran metsätalousneuvojana vuosina 1905–1910 ja 1914–1920. Hänen asemapaikkanaan oli tällöin Tornio, mutta hän joutui työssään kiertämään ympäri Lappia. Vuosina 1910–1914 ja 1920–1927 Reuter oli Etelä-Taivalkosken hoitoalueen aluemetsänhoitajana Taivalkoskella. Vuonna 1927 hän siirtyi vuosiksi 1927–1931 Virtain hoitoalueen aluemetsänhoitajaksi Ähtäriin, mutta palasi pian takaisin pohjoiseen ja asettui perheineen Kajaaniin, jossa hän asui vuodesta 1931 lähtien. Reuter jäi eläkkeelle Kajaanin aluemetsänhoitajan virasta vuonna 1950.

Reuter ja ruotsalainen lääkintävoimistelija Tyra Arp kihlautuivat 1919 ja menivät naimisiin 1922. Perheeseen syntyi kaksi lasta vuosina 1923 ja 1926 ja myöhemmin vielä kaksi lasta lisää.

Taidemaalari

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo lapsena Reuter kiinnostui kuvataiteesta.[1]. Hän ei saanut muodollista opetusta maalaukseen vaan aloitti itseoppineena harrastelijana. Reuterin töitä oli ensimmäisen kerran näytteillä vuonna 1906 Suomen Taideyhdistyksen kevätnäyttelyssä. Reuter signeerasi työnsä tuolloin vielä omalla nimellään, mutta pian hän siirtyi käyttämään yksinomaan taiteilijanimeä H. Ahtela (nimi tuli vedenhaltija Ahdista). Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Reuter piti vuonna 1919.

Reuter teki useita ulkomaanmatkoja 1910-luvulta alkaen, muun muassa (Pariisiin vuosina 1909, 1913, 1914 ja 1925, Saksaan, Italiaan, Ranskaan ja Norjaan vuonna 1913) ja Pietariin 1914 ja 1917. Hän tutustui uusiin eurooppalaisiin taidevirtauksiin, kuten fauvismiin, ekspressionismiin ja kubismiin sekä muun muassa Paul Gauguinin ja Edvard Munchin tuotantoon. Pitkät ulkomaanmatkat olivat mahdollisia vaihtelevien työsopimusten takia. Matkojen takia Reuter tunsi aikansa eurooppalaista nykytaidetta erinomaisesti.[2]

Pohjoista luontoa kuvaavissa maisemamaalauksissaan Reuter pyrki pelkistyneeseen modernismiin, jossa maiseman yksityiskohtia karsittiin ja muotoja korostettiin ääriviivoilla. Myös teosten väriskaala oli niukka ja rajattu tummiin värisävyihin.

Ystävyys Helene Schjerfbeckin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helene Schjerfbeck
Purjehtija, Helene Schjerfbeckin maalaus Reuterista vuodelta 1918.

Vuonna 1913 Reuter hankki kokoelmaansa ensimmäiset Helene Schjerfbeckin maalaukset. Nämä teokset tekivät niin suuren vaikutuksen Reuteriin, että hän matkusti maaliskuussa 1915 Hyvinkäälle tapaamaan Schjerfbeckiä. Tästä sai alkunsa heidän pitkäaikainen ystävyytensä ja kirjeenvaihtonsa, jota jatkui Schjerfbeckin kuolemaan saakka 1946. Reuter ja Gösta Stenman järjestivät vuonna 1917 Schjerfbeckin teosten ensimmäisen yksityisnäyttelyn Helsingissä ja samana vuonna Reuter julkaisi ensimmäisen monografian Schjerfbeckistä. Schjerfbeck puolestaan maalasi vuosien 1915–1924 välillä neljä eri muotokuvaa Reuterista. Näistä tunnetuin on vuonna 1918 maalattu Purjehtija. Teos maalattiin Tammisaaressa, jossa Schjerfbeck ja Reuter olivat pari viikkoa yhdessä maalaamassa.

Ystävyys Helene Schjerfbeckin kanssa säilyi yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Schjerfbeck kirjoitti Reuterille yli 1 100 kirjettä tai postikorttia.[3] Schjerfbeck ja Reuter liittoutuivat taidekäsityksissään ja näkemyksissään taidepolitiikasta.[4]

Vapaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppukesällä 1920 Reuter, Schjerfbeck, Bernhardt Häkli ja Ragnar Ungern perustivat modernistisen taiteilijaryhmän nimeltä Vapaat – De Fria. Ryhmä järjesti ensimmäisen hyvän vastaanoton saaneen yhteisnäyttelynsä marras-joulukuun vaihteessa vuonna 1920 Salon Strindbergillä Helsingissä. Ryhmän toinen ja samalla viimeinen näyttely pidettiin maalis- ja huhtikuun vaihteessa 1924 Gösta Stenmanin salongissa Helsingissä. Vuonna 1925 ryhmä hajosi, kun siihen kuulunut Bernhard Häkli perusti oman huonekaluliikkeen Lahteen ja lopetti maalaamisen. Ragnar Ungern oli jättänyt ryhmän jo aikaisemmin.

Reuter yritti houkutella Vapaiden näyttelyyn myös Onni Okkosta, joka oli myös harrastelijamaalari. Okkoseen Reuter kertoi tutustuneensa ensimmäisen maailmansodan aikana Torniossa, ja ystävyyssuhde kesti koko elämän.[5]

Oman maalausharrastuksensa Reuter lopetti naimisiinmenonsa jälkeen vuonna 1923, mutta jatkoi maalaamista uudelleen jäätyään eläkkeelle. Reuterin teoksia oli 1950- ja 1960-luvuilla esillä useissa yhteisnäyttelyissä ja hän piti myös omia yksityisnäyttelyitään.

Taiteenkerääjä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reuter oli myös taiteenkeräilijä ja hänen kokoelmaansa kuului Schjerfbeckin teosten lisäksi Ivar Aroseniuksen, Juho Rissasen, Tyko Sallisen, Hugo Simbergin ja Ellen Thesleffin maalauksia, sekä kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen kaksi veistosta Mailis ja Pieni kahlaaja.[6]

Kirjailija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reuterin kirjallinen tuotanto oli hyvin monipuolista. Hän kirjoitti metsätalouden ammattiasioista, laati taide- ja kirjallisuusarvosteluja ja kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia ja runoja. Romaaneissaan hän kuvasi Perä-Pohjolan luontoa ja elämää. Niitä olivat Korven kamppailu (1916) ja Pyhitysvaaran vanha asujain (1918) ja Pohjolan rapsodia (1941).

Erno Paasilinna luonnehtii hänen proosatuotantoaan juonellisesti virkeäksi ja kerronnaltaan värikkääksi. Ihmiset on kuvattu humoristisesti ja heidän terveellisiä ja yksinkertaisia elämäntapojaan ihaillen. Maalailevat jaksot syrjättävät aika ajoin tapahtumasisällön.[7]

Kriitikko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateneumin taidemuseon taidekokoelmia ja taidehankintoja Reuter kritisoi voimakkaasti arvioiden niitä jälkijättöisiksi ja varsinkin ulkomaisen taiteen osalta asiantuntemattomiksi artikkeleissa, jotka julkaistiin Uudessa Suomessa vuosina 1921, 1954 ja 1959. Reuter kirjoitti Tulenkantajien albumiin artikkelin aiheesta ”Euroopan uusi taide” (1925) ja Tulenkantajien aikakauslehteen kaksiosaisen artikkelin aiheesta ”Ruotsin ja Suomen nykyinen maalaustaide” (1928).[8]

Reuter toi esiin kirjoituksillaan Helene Schjerfbeckin ja muiden modernistien taidetta. Lukuisat artikkelit aiheuttivat sen, että Hyvinkäällä asunut Schjerfbeck alkoi tulla melko tunnetuksi 1920-luvulla. Einar Reuter käytti sanaa asetelma vuonna 1917 ilmestyneessä monografiassa, jonka otsikko oli Helena Schjerfbeck. Käsite yleistyi myöhemmin kielenkäyttöön. Aikaisemmin käytettyä sanaa ”hiljaiselo” Reuter piti mahdottomana.[9][2]

Reuter kirjoitti myös kirjoja maalaustaiteesta. Vuonna 1945 ilmestyi esseekokoelma Taiteilijan kamppailu, jossa Reuter analysoi sellaisten hänelle itselleen merkittävien taiteilijoiden kuten Ivar Aroseniuksen, Leander Engströmin, Constantin Guysin, Ernst Josephsonin ja Edvard Munchin elämää ja tuotantoa, ja vuonna 1951 Reuter julkaisi Helene Schjerfbeckistä laajan elämäkertateoksen nimeltä Kamppailu kauneudesta. Tässä elämäkerrassa Reuter käytti lähteenä muun muassa kirjeenvaihtoaan Schjerfbeckin kanssa.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallista tuotantoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pohjan jäillä. Kuvaelma Suomen sodan loppuvaiheista Tornion seudulla jouluk.-marraskuussa 1808–09. 1909 (nimimerkillä E. R.)
  • Lapinmaan metsät ja kasvullisuus noin v. 1830. Jaakko Fellmanin muistiinpanoista koonnut ja suomentanut Einar Reuter. 1909
  • Tornista, runoja. 1912
  • Korven kamppailuja, kertomuksia. 1916
  • Helena Schjerfbeck. Jäljennöksin 25 maalauksesta ja piirroksesta. 1917
  • Degeneré, kauhu- ym. kertomuksia. 1918
  • Pyhitysvaaran vanha asujain, kertomus. 1918
  • Korasaaren uusi tulokas, kertomus. 1921
  • Pohjolan rapsodia, romaani. 1941
  • Taiteilijan kamppailu. Eräitä taiteen kiihkeimpiä etsijöitä, esseekokoelma. 1945
  • Helena Schjerfbeck. Kamppailu kauneudesta, elämäkerta. 1951
  • Kauneutta tavoittamassa. 1970

Maalauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kevätusvaa Vuokatilla II, 1956. (Arkistoitu – Internet Archive)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hautala-Hirvioja s. 34
  2. ↑ a b Kastemaa s. 51
  3. ↑ Ahtola-Moorhouse s. 14
  4. ↑ Kastemaa s. 56
  5. ↑ Kastemaa s. 54
  6. ↑ Raimo Virret, Kainuun Sanomat 11.3.2009
  7. ↑ Paasilinna, s. 10
  8. ↑ Kastemaa s. 60
  9. ↑ Ahtela, H.: Kauneutta tavoittamassa, s. 10. Jyväskylä: Arvi A. Karisto, 1970.

Verkkolähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat ja artikkelit kirjoissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahtola-Moorhouse, Leena (toim.): Helene Schjerfbeck. Valtion taidemuseo 1992. ISBN 951-47-5855-2
  • Hautala-Hirvioja, Tuija: ”Kauneuden etsijä H. Ahtela: Katsaus Einar Reuterin elämään ja tuotantoon”, H. Ahtela ja Helene Schjerfbeck. Toimittanut Pirjo Immonen. Pohjoinen 2001. ISBN 978-951-749-360-4
  • Kastemaa, Heikki: ”H. Ahtela – Einar Reuter kriitikkona ja taidekirjoittajana”, Kirjoituksia taiteesta 3: Modernisteja ja taiteilija-kriitikoita. (Toimittaneet Liisa Lindgren, Hanna-Leena Paloposki ja Elina Heikka) Helsinki: Valtion taidemuseo, kuvataiteen keskusarkisto, 2001. ISBN 951-53-2359-2
  • Paasilinna, Erno: Tunturit puhuvat. Hämeenlinna: Karisto, 1963.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Einar_Reuter&oldid=22757034”