Hòa Bìnhin taistelu
| Hòa Bìnhin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäistä Indokiinan sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
.svg){kind=small}
Hòa Bìnhin taistelu oli 14. marraskuuta 1951 – 24. helmikuuta 1952 käyty taistelu Ranskan joukkojen ja Việt Minhin välillä. Ranskalaiset valtasivat Việt Minhin Punaisenjoen suun tukikohdat eristääkseen Hòa Bìnhin kaupungin, jota he pitivät hallussaan suuria tappioita kärsien. Việt Minh teki taistelun loppuun mennessä sen hallussapidon turhaksi rakentamalla tien kaupungin ohitse.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ennen Hòa Bìnhin taistelua Việt Minh oli hyökännyt ranskalaisia vastaan kahteen otteeseen, mutta ranskalaiset löivät heidän joukkonsa molemmilla kerroilla. Taistelujen jälkeen Ranskan joukkoja Indokiinassa komentanut Jean de Lattre de Tassigny päätti ottaa aloitteen viholliseltaan. Ranskalaisten kohde oli Hòa Bìnhin kaupunki Mustanjoen varrella. Alueelta kulki tie Việt Minhin tukikohtiin Punaisenjoen suiston eteläosissa, minkä lisäksi paikan valtausta pidettiin siihen asti Ranskan puolella olleiden muongien tuen takaamisen kannalta tärkeänä.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Taistelu Hòa Bìnhin hallinnasta alkoi 14. marraskuuta 1951. Ranskalaiset pudottivat Junkers Ju 52 -lentokoneillaan kolme laskuvarjojoukkojen pataljoonaa Hòa Bìnhiin ja valtasivat kaupungin lähes ilman vastarintaa. Samaan aikaan 15 jalkaväen pataljoonaa, 7 tykistöpataljoonaa, 2 panssaroitua osastoa pioneerien ja laivaston tukemina etenivät pitkin Mustanjoen laaksoa. Việt Minhin komentaja Võ Nguyên Giáp vältteli ensin suoraa yhteenottoa ranskalaisten kanssa. Aikaisemmat yhteenotot näiden kanssa oli hävitty ja nyt Việt Minhin joukot katosivat tarkoituksellisesti Hòa Bìnhista ranskalaisten tieltä. Giáp huomasi kuitenkin pian ranskalaisten asemien mahdollistavan saman kaltaisen operaation, kuin jollainen oli saavuttanut huomattavan voiton ranskalaisista Route Coloniale 4:n varrella vuonna 1950. Giáp määräsi 304, 308, ja 312. jalkaväendivisioonat etelään mukanaan tykistöä ja ilmatorjunta-aseita. Vietnamilaisten mukana olleet kiinalaiset neuvonantajat väittivät vastaan ja kieltäytyivät seuraamasta vietnamilaisia taisteluun, mutta Giáp päätti edetä näiden vastalauseista huolimatta.[1]
Ranskalaisten ainoa maata pitkin kulkeva huoltoreitti Hòa Bìnhiin oli huonokuntoinen Route Coloniale 6, jota häiritsemään Giáp lähetti divisioonansa 316 ja 320. Ranskalaisten toinen huoltoreitti oli Đáyjoki. Molempien reittien suojaamiseksi ranskalaiset rakensivat linnoitusten sarjan, jotka tekivät reiteistä turvallisempia, mutta söivät myös miesvoimaa ja tarvikkeita. Osapuolet kävivät ankaraa näännytyssotaa ja tappiot molemmilla osapuolilla olivat huomattavat. Route Coloniale 6 oli hankalan maastonsa takia oiva paikka väijytyksille ja ranskalaisten maihinnousualukset Đáyjoella olivat alttiita sinkotulelle. Syöpää sairastanut de Lattre lähti Indokiinasta joulukuussa 1951 ennen taistelun loppua, mutta ennen lähtöään hän kulutti kaukaisienkin ranskalaistukikohtien miesvoiman Hòa Bìnhissa. Ranskalaiset onnistuivat lopulta pitämään kiinni kaupungista, mutta taistelun päätyessä 24. helmikuuta 1952 Việt Minh oli rakentanut tien kaupungin ohi, tehden sen valtaamisen turhaksi.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskalaiset menettivät Hòa Bìnhissa 894 miestä kuolleina tai kadonneina. Việt Minhin tappiot olivat huomattavasti suuremmat ja ehkä jopa 12 000. Suurista tappioista huolimatta Việt Minh sai arvokasta kokemusta ranskalaisten vahvuuksista ja heikkouksista, joita käytettiin menestyksellisesti hyödyksi Indokiinan sodan myöhemmissä taisteluissa. Taisteluun osallistuneet ranskalaiset sotilaat muistivat sen "Hòa Bìnhin helvettinä".[1] Ranskalaiset hylkäsivät Hòa Bìnhin helmikuun aikana.[2]