Häivänirkko
Häivänirkko | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
Heimo: | Nirkot Notodontidae |
Alaheimo: | Aitonirkot Notodontinae |
Suku: | Leucodonta |
Laji: | bicoloria |
Kaksiosainen nimi | |
Leucodonta bicoloria |
|
Katso myös | |
Häivänirkko (Leucodonta bicoloria) on lähes valkoinen yöperhoslaji ja suvun Leucodonta ainoa laji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Häivänirkko on keskikokoinen, valkoinen perhonen, jota ei voi sekoittaa muihin lajeihin. Etusiivet ovat puhtaan valkoiset ja siiven keskiosassa sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat vaihtelevasti mustina, katkeilevina juovina. Poikkiviirujen väliin jäävällä alueella on vaihtelevissa määrin kirkkaan oranssia väriä, joka muodostaa yleensä L-kirjaimen muotoisen alueen. Aivan siiven takareunassa on pientä mustaa täplitystä. Takasiivet ovat puhtaan valkoiset. Perhosen ruumis on valkoisen karvan peittämä, mutta etenkin keskiruumiin etuosa voi olla kellertävänsävyinen. Siipiväli 34–40 mm.[1][2][3]
Etenkin Suomessa lajilla esiintyy värimuoto albida, jolta puuttuu oranssi väri ja joka saattaa olla muutenkin lähes kuvioton.[3]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lajia tavataan Euroopasta Japaniin saakka.[4] Suomessa sitä tavataan maan etelä- ja keskiosissa suunnilleen Kokkola-Lieksa-linjalle saakka, ei kuitenkaan Ahvenanmaalla. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena touko-kesäkuun vaihteesta heinäkuun loppupuolelle.[5] Lennon huippu lienee juhannuksen aikoihin, mutta valoisassa kesäyössä perhosten houkuttelu valolle on vaikeaa, joten arviointi on vaikeaa.[6] Lentoaika yksittäisellä havaintopaikalla on melko lyhyt.[3]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Häivänirkko on melko paikoittainen laji, joka elää kosteissa, runsaasti aluskasvillisuutta kasvavissa lehtimetsissä sekä soilla ja niiden reunamilla. Pohjoiseen päin mentäessä lajin tyypilliset elinympäristöt muuttuvat kuitenkin kuivemmiksi ja lämpimämmiksi. Perhosia tavataan lähes ainoastaan niiden tyypillisessä elinympäristössä, ja ne lentävät pääasiassa lyhyen aikaa iltahämärissä, joskin naaraat voivat olla aktiivisia myös päivisin. Koiraat tulevat valolle, naaraat erittäin harvoin.[3]
Naaras munii 200–400 munaa ryhmiksi lehtien alapinnoille puiden latvustoihin. Munat kuoriutuvat runsaan viikon kuluttua, ja toukat elelevät yksittäin lehtien alapinnoilla. Toukat ovat täysikasvuisia elokuun alussa ja koteloituvat yhteensidottujen lehtien väliin kehräämänsä kotelokopan sisään. Kotelo putoaa lehtien pudotessa maahan ja talvehtii, joskus kahdestikin.[3]
Juuri ennen koteloitumistaan toukka jyrsii asuttamansa oksan kuoren rikki koko oksan ympäri aiheuttaen oksan kuihtumisen. Tämän käyttäytymisen syytä ei tunneta.[3]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka elää koivuilla (Betula).[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Fjärilar: Ädelspinnare tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae – Lymantriidae, s. 256–258. Uppsala: ArtDatabanken, SLU, 2007. ISBN 978-91-88506-58-0
- ↑ Norges sommerfugler (norjaksi)
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Häivänirkko (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen perhostutkijain seura
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)
- Vlindernet (hollanniksi)