Gustavs Zemgals
| Gustavs Zemgals | |
|---|---|
 |
|
| Latvian 2. presidentti | |
| Pääministeri |
Marģers Skujenieks Pēteris Juraševskis Hugo Celmiņš |
| Edeltäjä | Jānis Čakste |
| Seuraaja | Alberts Kviesis |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. elokuuta 1871 Džūkste, Kuurinmaa, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut | 8. tammikuuta 1939 (67 vuotta) Riika, Latvia |
Gustavs Zemgals (12. elokuuta 1871 Džūkste, Kuurinmaa – 8. tammikuuta 1939 Riika, Latvia) oli latvialainen poliitikko ja maan toinen presidentti.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gustavs Zemgals syntyi käsityöläisperheeseen ssa Kuurinmaalla. Hän suoritti lukion Riiassa ja valmistui lakitutkinnoistaan Moskovan yliopistosta. Sittemmin hän työskenteli lakimiehenä. Politiikkaan hän tutustui jo opiskeluaikoinaan liittyen Jaunā Stravā -nimiseen sosialistiseen liikkeeseen. Zemgals osallistui reservin upseerina Venäjän-Japanin sotaan 1904–1905 taisteluissa Kaukoidässä. Vuosien 1905–1907 vallankumouksen aikana hän oli mukana perustamassa Latvian sosiaalidemokraattista puoluetta ja toimitti sen lehteä. Sittemmin hänestä tuli Riian pormestari ja hän liittyi radikaalidemokraattiseen puolueeseen.[1]
Zemgalsista tuli 17. marraskuuta 1917 Latvian väliaikaisen kansallisen komitean varapuheenjohtaja ja seuraavana päivänä varsinaisen puheenjohtajan ollessa muualla hän luki Latvian itsenäisyysjulistuksen. Saksalaisten yritettyä järjestää vallankaappauksen Liepājassa hän vastasi kansallisen komitean toiminnasta. Vuonna 1919 hänet valittiin jälleen Riian pormestariksi sekä kansallisen komitean varapuheenjohtajaksi. Vuosina 1921–1923 Zemgals toimi sotaministerinä, ja vuonna 1922 hänet valittiin Latvian parlamenttiin demokraattisen keskustan ehdokkaana. Jānis Čaksten kuoleman jälkeen Zemgals valittiin 8. huhtikuuta 1927 maan presidentiksi. Kautensa lopussa 8. huhtikuuta 1930 hän kieltäytyi lähtemästä ehdokkaaksi uudestaan. Hänet valittiin kuitenkin vuonna 1931 jälleen parlamenttiin ja vuonna 1933 Baltian unionin johtoon. Sittemmin Zemgals työskenteli kuolemaansa saakka lakimiehenä Riiassa, jonne hänet on myös haudattu.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 1152. M. E. Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0 (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
