Gustave Caillebotte
Gustave Caillebotte (19. elokuuta 1848 Pariisi – 21. helmikuuta 1894 Gennevilliers) oli ranskalainen taidemaalari, taiteenkeräilijä ja impressaario. Hänen maalaustyylinsä oli omaperäinen yhdistelmä impressionismia ja silloista akateemista taidetta. Hän toimi myös monien tunnettujen impressionististen maalarien mesenaattina.[1]
Elämä ja toiminta mesenaattina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Caillebotte oli lähtöisin varakkaasta perheestä ja opiskeli alkujaan insinööriksi, mutta kiinnostuttuaan taiteesta hän ryhtyi opiskelemaan maalaamista École des Beaux-Artsissa.[1] Hänen opettajanaan toimi Léon Bonnat.[2] Hän tutustui vuonna 1874 johtaviin impressionisteihin Pierre-Auguste Renoiriin ja Claude Monet’hen.[1] Isänsä kuoltua samana vuonna Caillebotte peri huomattavan omaisuuden, jonka avulla hän saattoi ryhtyä taiteilijakollegoidensa taloudelliseksi tukijaksi.[2] Vuosina 1876–1882 hän oli impressionistien ryhmän taidenäyttelyiden pääasiallinen järjestäjä ja rahoittaja, ja hän osallistui niihin myös omilla töillään. Hän osti monien impressionistien, kuten Monet’n, Renoirin, Camille Pissarron, Paul Cézannen, Edgar Degas’n, Alfred Sisleyn ja Berthe Morisot’n töitä. Caillebotten toiveesta hänen henkilökohtainen taidekokoelmansa lahjoitettiin hänen kuoltuaan Ranskan valtiolle. Vuonna 1897 Pariisin Luxembourgin palatsissa avattu Caillebotte-näyttely oli ensimmäinen kerta, kun impressionistien töitä oli esillä ranskalaisessa taidemuseossa.[1]
Oma taide
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääosa Caillebotten omista maalauksista oli pitkään vähän tunnettuja, sillä ne pysyivät hänen perheensä omistuksessa eivätkä olleet esillä näyttelyissä ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa. Myöhemmin hänen lahjansa taiteilijana on tunnustettu. Monet Caillebotten maalauksista esittävät uudenaikaisia kaupunkinäkymiä. Varhaisissa töissä aiheena ovat usein Pariisin uudet, leveät bulevardit. Eräs hänen tunnetuista maalauksistaan on realistinen Parketin höylääjät (Les raboteurs de parquet), joka esittää työläisiä ahkeroimassa.[1] Sen sanotaan olevan yksi ensimmäisistä kaupunkityöläisten kuvauksista taiteessa. Kyseessä on poliittisesti kantaaottamaton, lähes dokumentaarinen työn kuvaus. Kun Caillebotte tarjosi sitä vuonna 1875 Pariisin salonkiin, se hylättiin koska sen tylyä realismia pidettiin liian vulgaarina.[3] Caillebotten mestariteokseksi on sanottu vuodelta 1877 olevaa maalausta Pariisin katu, sateinen päivä (Rue de Paris, temps de pluie), jossa on kekseliään perspektiivivalinnan avulla luotu monumentaalinen kuvaus pariisilaisesta kadunristeyksestä.[1]
Kaupunkinäkymien ohella Caillebotte maalasi muotokuvia, henkilötutkielmia, maalaismaisemia, veneilyaiheita sekä kukka-asetelmia. Hänen omaperäisyytensä on tavassa, jolla hän yhdisti akateemisen taiteen huolellisen piirtämisen ja mallintamisen impressionistien eläväisiin väreihin, rohkeisiin perspektiiveihin, luonnollisen valon tuntuun ja uudenaikaisiin aiheisiin.[1] Tunnetuimpien impressionistien joukkoon hän ei ole päässyt, koska hänen maalauksensa ovat kuitenkin tyyliltään heidän töitään perinteisempiä.[2] Myöhemmisä töissään hän käytti usein kirkkaampia värejä ja voimakkaampia siveltimenvetoja kuin aiemmin.[1] Uransa loppuaikoina hän tosin keskittyi enemmän purjehtimiseen ja puutarhanhoitoon kuin maalaamiseen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Gustave Caillebotte (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.7.2014.
- ↑ a b c d Gustave Caillebotte (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) The Athenaeum. Viitattu 11.7.2014.
- ↑ The Floor Planers (englanniksi) Musée d’Orsay. Viitattu 11.7.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustave Caillebotte Wikimedia Commonsissa
- Gustave-caillebotte.fr (ranskaksi)
- Gustavecaillebotte.com (englanniksi)
- Gustavecaillebotte.org (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
