Gustav Wied
| Gustav Wied | |
|---|---|
 Gustav Johannes Wied |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Gustav Johannes Wied |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1858 Holmegaard, Nakskov, Tanska |
| Kuollut | 24. lokakuuta 1914 (56 vuotta) |
| Kansalaisuus | Tanska |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | tanska |
| Tuotannon kieli | tanska |
| Aiheesta muualla | |
| gustavwiedselskabet.dk | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Gustav Johannes Wied (6. maaliskuuta 1858 Holmegaard, Nakskov, Tanska – 24. lokakuuta 1914 Kööpenhamina, Tanska) oli tanskalainen kirjailija.[1]
Wied asui aikuiseksi asti maaseudulla ja muutti sitten Kööpenhaminaan. Hän toimi kirjakauppa-apulaisena, kotiopettajana Jyllannissa, tuntiopettajana, toimittajana. Useita kertoja turhaan yritettyään hän suoritti ylioppilastutkinnon 1887 ja opiskeli sitten kieliä ja kirjallisuutta. Hän oli muutamia vuosia København-lehden[2] palveluksessa ja julkaisi lehdessä ensimmäiset kertomuksensa.[3][1]
Kun August Strindberg 1888–1889 oli Kööpenhaminassa ja yritti saada teatteri-ideoilleen jalansijaa, Wied päätyi hänen lähipiiriinsä ja esiintyi hänen kokeellisessa teatterissaan näyttelijänä (aviomies näytelmässä Fordringsegare, suom. Velkojat), tosin heikolla menestyksellä. Wiedin ensimmäinen kirjallinen työ oli 1880-lukulainen tragedia En hjemkomst (1889), mutta jo seuraava kirja Silhuetter (1891) osoittaa hänet kertojaksi, mikä oli epäilemättä hänelle ominaisin kirjallinen luomistapa.[1]
Wied ei vielä novelleissa Barnlige sjæle (1893), koomisissa Menneskenes børn (1894)[4] ja osittain vahvan omaelämäkerrallisessa romaanissa Ungdomshistorier (1895) ollut saavuttanut itsenäisyyttä. Hän jatkoi seuraavina vuosina kokeiluja eri alueilla, jotka eivät olleet hänelle luonteenomaisia, vaikka Lystige historier (1896) ja Erotik (1896) osoittivat selvästi, missä hän oli parhaimmillaan. Koomiset kertomukset ja satyyrinäytelmät toivat hänelle laajan lukijakunnan, ja hän näyttäytyi yhä vahvemmin Sophus Schandorphin omapäisenä seuraajana ja ylittäjänä teoksella Adel, gejstlighed, borger og bonde (neljä satyyrinäytelmää, 1897).[1]
Wied oli aito ja omaperäinen koomikko ja humoristi, joka mielellään viljeli karkeaa huumoria ja Rabelais'n tavoin nautti loputtomasti ihmisten esittämisestä animaalisista vieteistä ja haluista riippuvaisina ja siten tämän riippuvuuden vuoksi naurettavina. Hänen kertomuksensa ilmestyivät kaksiosaisena teoksena Fra land og by (2. p. 1914). Hänen kuolemansa jälkeen ilmestyivät Skrifter kuusiosaisena muistopainoksena (1915–1916). Valikoima kirjoituksia ilmestyi 1918 nimellä Udvalgte skrifter.[1]
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Onnen vangit (Livsens Ondskab); suom. Katri Ingman, Helsinki: Pellervo-seura 1948
Lisäksi Wiedin kertomusten suomennoksia on julkaistu antologioissa:
- Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1930
- Rakkautta: erään rakastuneen muistiinpanoja
- "Ditlevsen"
- Hyvää yötä: neljäs hyvää yötä: hetki lepoa kunnes nukutte, Karisto 1937
- Vaeltava kisälli
- Tehkäämme iloinen ilta: huumorin helmiä meiltä ja muualta, Kirjokansi 1945
- Kanojen vallankumous
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustav Wied Wikimedia Commonsissa
