Gustav Sorge

Gustav Hermann Sorge (24. elokuuta 1911, Roniken – 1978 Rheinbach) eli Rauta-Gustav oli SS-Hauptscharführer ja sotarikollinen.

Sorge syntyi Sleesiassa maatyöläisen pojaksi. Nuoruudessaan hän kuului Musta valtakunta -nimiseen järjestöön jota johti Hermann Weber. Vuonna 1931 järjestö yhdistyi Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen ja SS:ään. Alkaen vuodesta 1934 hän oli SS:n jäsen Unterscharführerin arvoisena keskitysleirien turvallisuusjoukoissa KZ:ssä. Kesäkuussa 1938 hänet siirrettiin Sachenhausenin keskitysleiriin, jossa hän sai pian mainetta vankien ja neuvostosotilaiden raakalaismaisesta kohtelusta.

Syyskuussa 1939 hänet ylennettiin SS-Oberscharführeriksi. 1942 hänestä tuli Sachenhausenin keskitysleirin leirijohtaja. Sorge palveli myös Alankomaissa ja Liettuassa ja osallistui taisteluihin partisaaneja vastaan. Alkuvuodesta 1942 Sorge järjesti SS Baubrigade 12:sta Sachenhausenin vangeista. Joukko raivasi liittoutuneiden aiheuttamia pommitustuhoja. Hän työskenteli myös saksalaisten sotilasvankilassa Torgaussa ja sai mainetta pahamaineisena kiduttajana. Sodan jälkeen puna-armeijan sotilaspoliisit vangitsivat Sorgen. Sachenhausen-oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin yhdessä August Hoehnin, Kurt Eccariuksen, William Schubertin, Fritz Fickerin ja useiden muiden kanssa 18 000 puna-armeijan sotilaan kuolemasta Sachenhausenin leirillä. Lisäksi Sorgea syytettiin 25 vangin ampumisesta vuonna 1942. Sorge tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen ja hän joutui Workutan gulagiin. Vapauduttuaan 1956 hän joutui Saksan Bonnissa oikeuteen 67 murhasta syytettynä. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen vuonna 1958. Hän kuoli vankilassa Saksassa vuonna 1978.