Gustaf Julius Ferdinand Nummelin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gustaf Julius Ferdinand Nummelin (3. huhtikuuta 1845 Pori8. toukokuuta 1927 Helsinki) oli suomalainen senaattori ja hovioikeudenneuvos.

Nummelinin vanhemmat olivat kauppias Klas Johan Nummelin ja Fredrika Wahlbäck. Hän pääsi ylioppilaaksi 1863 Turun lukiosta ja suoritti Helsingin yliopistossa kameraalitutkinnon 1866 ja tuomarintutkinnon 1867. Nummelin sai varatuomarin arvon 1869.

Nummelin oli Turun hovioikeudessa kanslistina 1872–1875, ylimääräisenä viskaalina 1875–1878, notaarina 1878–1885, varakanneviskaalina 1885–1886, asessorina 1886–1897 ja hovioikeudenneuvoksena 1897–1900. Hän oli Suomen senaatin oikeusosastolla senaattorina 1900–1901 ja uudelleen 1906–1909 jouduttuaan poliittisista syistä erotetuksi 1901.

Nummelin oli kirkolliskokouksen jäsenenä 1898, Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä 1892–1901 ja siviilivirkakunnan leski- ja orpokassan valtuutettujen puheenjohtajana 1909–1927.

Nummelin oli naimisissa vuodesta 1888 Anna Emilia Souranderin kanssa. Heidän poikansa oli lähetystöneuvos Ragnar Numelin.[1][2][3]