Gustaf Helsingius
Gustaf Fredrik Helsingius (26. marraskuuta 1884 Seinäjoki – 23. tammikuuta 1935) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat vaivaishoidon tarkastaja, hovineuvos Gustaf Adolf Helsingius ja Anna Roos. Kirjailija Torsten Helsingius oli hänen veljensä.lähde? Helsingius vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Margit Stockmannin kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingius kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1905 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1906–1907 ja suoritti useita opintomatkoja ulkomaille opiskellen muun muassa arkkitehtuuria ja taideteollisuutta.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingius työskenteli 1912–1914 Antwerpenissä Venäjän konsulaatissa suomalaisena sihteerinä, kunnes liittyi ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, jonka päämääränä oli Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella sotilaskoulutusta antanut Pfadfinder-kurssi. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, missä joukossa otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Helsingius oli kesällä vuonna 1916 komennettuna noin seitsemän viikon ajaksi Suomen toimiston palvelukseen Berliiniin. Lisäksi hän oli komennettuna 4. toukokuuta 1917 alkaen Saksan laivastoon ja hänet määrättiin Libaun rannikkokipinälennätinaseman palvelukseen. Takaisin pataljoonan yhteyteen hän palasi komennukseltaan 6. helmikuuta 1918.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Helsingius saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan adjutantiksi Kenttälennätinpataljoonaan, josta hänet siirrettiin 31. maaliskuuta 1918 jääkäriprikaatin yhdysupseeriksi Wilkmanin ryhmän esikuntaan. Wilkmanin ryhmässä hän toimi samalla eversti Wilkmanin adjutanttina. Helsingius otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Helsingius määrättiin 31. toukokuuta 1918 päämajaan ylipäällikön adjutantiksi, josta hänet siirrettiin 10. elokuuta 1918 alkaen Sotaväen esikunnan henkilötoimiston päälliköksi. Armeijasta hän erosi 26. toukokuuta 1920 ja siirtyi Oy Stockmannin palvelukseen henkilöstöpäälliköksi, josta hänet ylennettiin myöhemmin mainospäälliköksi, jossa tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.[1][2]
Luottamustoimet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingius toimi Lippumalliehdotuksia laatineen komitean jäsenenä vuonna 1919 ja upseerien ylentämistä koskevia asioita käsitelleen komitean jäsenenä vuonna 1919 sekä uutta virkaikäluetteloa laatineen komitean jäsenenä vuonna 1919. Jääkäriliiton johtokunnan varajäsenenä hän toimi vuosina 1932–1934.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|