Gundetin taistelu
| Gundetin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Egyptin–Etiopian sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
2 500–3 000 |
hyökkääjiin nähden ylivoimainen | ||||||
| Tappiot | |||||||
|
raskaat |
550 kaatunutta | ||||||
Gundetin taistelu oli Etiopiassa Gundetissa (tai Gondat) 16. marraskuuta 1875 käyty taistelu Egyptin–Etiopian sodassa. Taistelu liittyi Egyptin kediivi Ismailin pyrkimyksiin laajentua Itä-Afrikkaan. Taistelu päättyi kuitenkin egyptiläisen armeijan tuhoutumiseen. Seuraavana vuonna egyptiläiset yrittivät uudelleen kärsien toisen tappion Guran taistelussa. Lopulta laajentumishaaveista luovuttiin.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Egyptin kediivi Ismail oli suurelta osin irrottautunut Osmanien valtakunnan muodollisesta herruudesta ja tehnyt Egyptistä käytännössä itsenäisen valtion. Hän halusi myös nostaa Egyptin asemaa Euroopan suurvaltojen kaltaiselle tasolle. Yksi tapa tähän oli laajentumispolitiikka, mikä oli puolestaan mahdollista Niiliä pitkin etelään ja Itä-Afrikkaan.[1] Tarkoitusta varten Ismail pyrki myös tehostamaan armeijaansa palkkaamalla ulkomaalaisia upseereja. Hän antoi 17.–18. syyskuuta 1875 joukoilleen määräyksen vallata koko Niilin ja Intian valtameren välisen alueen. Osana tätä Søren Adolph Arendrupin komentama egyptiläinen armeija alkoi edetä Etiopiaan, missä keisari Yohannes IV vastasi egyptiläiseen uhkaan julistamalla Egyptille sodan 25. lokakuuta 1875.[2]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etiopiaan edennyt egyptiläisarmeija käsitti joukoissa palvelleen amerikkalaisen eversti William McEntyre Dyen mukaan noin 2 500 sotilasta. Joissakin muissa lähteissä mainitaan lukema 3 000.[2] Egyptiläiset olivat joka tapauksessa alivoimaisia etiopialaisiin nähden, mutta nykyaikaisemmin aseistettuja.[1] Egyptiläiset ylittivät Marabjoen saapuen nykyisen Tigray alueen sydänmaille.[3] He kohtasivat 16. marraskuuta 1875 etiopialaiset joukot[2] Gundatissa (Gondat[3]), jotka surmasivat lähes kaikki egyptiläiset ja vain muutamat pääsivät pakoon taistelukentältä. Etiopialaisten tappiot olivat noin 550 kaatunutta ja 400 haavoittunutta. Etiopialaiset saivat sotasaaliina 2 500 Remington-kivääriä, 14 tykkiä, tykistöraketteja ja 20 000 Maria Theresan taaleria.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Egyptiläiset olivat kärsineet murskaavan tappion. Yohannes IV piti sotaa jo voitettuna ja suuri osa etiopialaisista sotilaista päästettiin palaamaan koteihinsa. Egyptiläiset yrittivät kuitenkin Etiopian valtausta vielä toistamiseen, mutta toinen yritys päättyi samaan tapaan nöyryyttävään epäonnistumiseen Guran taistelussa maaliskuussa 1876.[2] Lopulta maiden välinen sota johti Egyptin hallitsijan luopumiseen haaveista Itä-Afrikan liittämisestä Egyptin alaisuuteen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Andrei Sergejeff: ”Isma'il : loisto, romahdus ja Egyptin ajautuminen protektoraatiksi”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ a b c d e David H. Shinn ja Thomas P. Ofcansky: Historical dictionary of Ethiopia, s. 75. Scarecrow Press, 2013. ISBN 978-0-8108-7457-2 (englanniksi)
- ↑ a b Bernhard Lindahl: Gon Goma - Gootu (pdf) (s. 32) Local History of Ethiopia. The Nordic Africa Institute. Viitattu 28.8.2021. (englanniksi)