Growing Up in New Guinea
| Growing Up in New Guinea: A Study of Adolescence and Sex in Primitive Societies | |
|---|---|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Margaret Mead |
| Kieli | englanti |
| Genre | kulttuuriantropologia |
| Julkaistu | 1930 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Growing Up in New Guinea: A Study of Adolescence and Sex in Primitive Societies on yhdysvaltalaisen antropologin Margaret Meadin vuonna 1930 ilmestynyt antropologian klassikkoteos. Teos on etnografinen kuvaus Papua-Uuden-Guinean Amiraliteettisaariin kuuluvan Manus-saaren ihmisten kulttuurista. Mead tarkastelee saarelaisten kulttuuria lastenkasvatuksen ja sukupuolikäsitysten kautta. Teos keskittyy kuvaamaan lasten ja nuorten elämää. Mead lisäksi vertailee oman aikansa yhdysvaltalaista lastenkasvatusta manussaarelaisten lastenkasvatukseen ja samalla kritisoi oman yhteiskuntansa tapaa kasvattaa lapsia.
Sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manussaarelaisten lastenkasvatus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mead korostaa sitä, että kasvatustavasta riippumatta lapsi kasvaa aina yhteisönsä ja sen kulttuurin jäseneksi, Meadin sanoin ”yhteisö voittaa aina” (engl. ”The society always wins”). Hän esittelee, kuinka Manusilla pienten lasten kasvatus keskittyy fyysiseen sopeutumiseen ympäristöön, esimerkiksi uimataidon ja ketteryyden oppimiseen. Lapset saavat leikkiä vapaasti, eikä heillä juurikaan ole muita velvollisuuksia kuin omaisuuden ja tabujen kunnioittaminen. Sosiaalinen kasvatus jää hyvin vähälle, ja lapset oppivat asiat pääasiassa seuraamalla vanhempiensa ja muiden aikuisten toimintaa. Muodollisen sosiaalisen kasvatuksen puuttumisesta huolimatta lapsista kasvaa täysivaltaisia kulttuurinsa edustajia. Manusilla pojat ja tytöt saavat samanlaisen kasvatuksen, ja vasta murroiässä tyttöjä aletaan valmistella aikuisuutta ja avioliittoa varten. Poikien siirtyminen pojasta mieheksi tapahtuu vasta silloin, kun heidän on aika mennä naimisiin, eikä heitä etukäteen juurikaan valmistella tähän. Isällä on erittäin tärkeä rooli pienten lasten kasvatuksessa, ja tämän vuoksi nämä identifioituvat voimakkaasti isään, kun taas äiti jää etäiseksi. Käsitellessään Manusin kulttuuria Mead kumoaa joitakin lapsiin liittyviä teorioita, kuten sen, että lapset automaattisesti identifioituisivat äitiin. Lisäksi hän osoittaa, että lasten ”keräilyvaihe” sekä lasten taipumus uskoa yliluonnolliseen ovat täysin kulttuurisidonnaisia ilmiöitä, eivätkä lapsille luonnollisia kehityksen vaiheita, kuten aikaisemmin on uskottu.
Yhdysvaltojen ja Manusin kasvatuskulttuurien vertailu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meadin mukaan näiden kahden kulttuurin kasvatusmenetelmiä on mahdollista vertailla, sillä niiden tavoitteet ja arvot ovat samankaltaisia. Mead löytää Manusin ja Yhdysvaltojen kasvatuskulttuurien välillä sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Molemmissa kulttuureissa materiaalista vaurautta arvostetaan hyvin paljon ja sen tavoittelu on keskeisessä asemassa. Lisäksi näissä kulttuureissa lasten annetaan viettää aikansa leikkien, eikä heiltä vaadita paljoa. Toisaalta lasten suhde vanhempiin on erilainen: Manusilla isä on lapsille hyvin läheinen, kun taas Yhdysvalloissa äidin rooli on erittäin tärkeä lasten huolenpidossa ja kasvatuksessa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mead, Margaret: Growing Up in New Guinea: A Study of Adolescence of Sex in Primitive Societies.