Grocka
Grocka (serb. Гроцка) on kaupunkilähiö ja yksi 17 kaupunkikunnasta, jotka yhdessä muodostavat Serbian pääkaupungin Belgradin.
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grocka sijaitsee Belgradin keskustasta itään. Laajemmin se sijaitsee Šumadijan alueen pohjoisosassa, ja sen pohjoinen osa kuuluu Tonavan laakson Podunavljen makroalueeseen, kun sen eteläinen osa sijoittuu Raljajoen laaksoon. Grockan kaupungin korkeus merenpinnasta on 71 metriä, joka tekee siitä yhden Belgradin matalimmista kohdista. Muita sen alueen jokia ovat Bolečica ja Gročica.
Grockaan on kooltaan 289 km² ja siihen kuuluu 15 asuinaluetta, jotka ovat lähinnä maaseutua keskustan aluetta lukuun ottamatta. Vuoden 2011 väestölaskennassa alueella asui 83 907 asukasta. Se on yksi Belgradin nopeimmin kasvavista kaupunkikunnista.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grockan taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grockan tunnetuin historiallinen tapahtuma on Grockan taistelu, joka käytiin 22. heinäkuuta 1739 sen alueella. Osmanien valtakunnan joukkojen komentaja Hacı İvaz Mehmed pašša käytti kaupungin vaihtelevaa ja kumpuilevaa maastoa tehokkaasti hyödykseen sijoittaessaan joukkoja sekä vastahyökkäyksissä. Osmanit voittivat kreivi Wallisin johtaman Habsburgien Itävallan armeijan, jonka jälkeen ne saattoivat edetä piirittämään Belgradia. Grockan taistelu jäi vuosina 1737–1739 käydyn Itävallan–Turkin sodan ratkaisutaisteluksi ja johti Itävallalle tappiollisen Belgradin rauhan solmimiseen.[1]
Perääntynyt Itävallan armeija ei ehtinyt haudata kaatuneitaan, vaan ne jäivät usein sijoilleen makaamaan. Seuraavana vuonna alueella kulkenut matkailija kertoi Grockalaisten ottaneen itävaltalaissotilaiden päähineet käyttöönsä:[1]
| ” | Tänään ei voi ottaa kymmentä askeltakaan ilman ettei törmäisi ruumiisiin, joita on pinottu toistensa päälle, ne kaikki vain puoleksi mädäntyneet, ja monilla vielä univormu päällään. Siellä täällä lojuu runneltuja ruumiita, päähineitä, satuloita, panosvöitä, saappaita, huoltovälineitä, ja muita ratsuväen tarvikkeita. Kaikkea peittää aluskasvillisuus. Ympäröivällä maaseudulla talonpojat käyttävät kalloja variksenpelättiminä. Monet pukeutuvat sotilaspäähineisiin ja yksi jopa peruukkiin. | ” |
– Engl. sitaatti A. Wheatcroftin teoksessa The Enemy at the Gate s.242. [2] | ||
Historiallinen katu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yksi kaupungin nähtävyyksistä on siellä oleva katu, jota kutsutaan historialliseksi kaduksi. Sen varrella on suojelukohteina säilytettyjä vanhoja asuin- ja kaupparakennuksia, joista vanhimmat on rakennettu 150-250 vuotta sitten. Katua säilytetään elävänä muistomerkkina 1800-luvun alkupuolen pikkukaupunkimiljööstä.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wheatcroft, Andrew: The Enemy at the Gate - Habsburgs, Ottomans and the Battle for Europe. Basic Books, 2009. ISBN 978-0-465-01374-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Wheatcroft 2009, s. 240-242
- ↑ Wheatcroft 2009, s. 242
- ↑ The historical Street in Grocka Tipotravel.com. Viitattu 25.5.2017
