Große Wildnis

Große Wildnis oli historiallinen erämaa-alue silloisten Itä-Preussin, Puolan ja Liettuan alueella. Aluetta asuttivat aikanaan hajanaisesti muinaispreussilaiset, mutta jatkuva sodankäynti alueella jätti Große Wildnisin käytännössä asumattomaksi 1200-luvun aikana ja metsät valtasivat sen hylätyt kylät. Yhteensä alueella oli kokoa 50 000–60 000 km². Sodankäynti piti alueen asumattomana 1500-luvulle saakka, jonka jälkeen ihmiset valtasivat sen takaisin luonnolta seuraavien vuosisatojen aikana.

Historia

Große Wildnis oli yksi viimeisistä Eurooppaa aikanaan peittäneistä erämaametsistä. Kuva nykypäiviin säilyneestä Białowiezan metsästä.

Itä-Preussin historiallisen väestön muodostivat balttilaiset muinaispreussilaiset, jotka asuttivat tiheimmin alueen rannikkoa. Sisämaassakin oli hajanaista asutusta. Sisämaat menettivät kuitenkin suuren osan asukkaistaan 1200-luvun aikana liettualaisten ja puolalaisten sotaretkein takia. Etenkin kristinuskon omaksuneet puolalaiset yrittivät alistaa pakanuutta harjoittaneet muinaispreussilaiset ja kun tässä ei onnistuttu, pyydettiin apuun saksalainen ritarikunta, jotka saapuivat alueelle vuonna 1230 ja valtasivat sen preussilaisilta 50 vuotta kestäneen sodankäynnin jälkeen. Saksalainen ritarikunta päätyi pian sotimaan puolalaisia ja liettualaisia vastaan ja säännöllinen sodankäynti alueella loppui vasta vuonna 1525 rauhan jälkeen. Sodat jättivät alueen lähes kokonaan asumattomaksi aina 1500-luvulle saakka joitakin vartioasemia lukuun ottamatta. Metsät valtasivat tyhjiksi jääneet kylät ja viljelmät. 1200-luvun loppuun mennessä lähes 100 % alueesta oli suota tai metsää. Sotien rauhoituttua 1500-luvun aikana ja etenkin 1600- ja 1700-lukujen aikana ihmiset asuttivat alueen jälleen ja erämaametsät hävisivät.

Luonto

Große Wildnis oli viimeisiä alkuhärän esiintymisalueita. Piirros vuodelta 1658.

Yhtenä Euroopan viimeisistä erämaa-alueista Große Wildnissä tavattiin useita eläimiä ja kasveja, jotka hävisivät tai harventuivat muualta Euroopasta. Tavallisempiin ja myös muualla Euroopassa tavattuihin eläimiin lukeutuivat esimerkiksi metsäkauris, saksanhirvi, hirvi, villisika, susi, karhu, ilves ja ahma. Alue oli yksi viimeisistä visentin, villihevosen eurooppalaisen alalaji tarpaanin ja alkuhärän esiintymisalueista. Viimeiset maininnat alkuhäristä alueella ovat vuosilta 1518 ja 1520 ja ne katosivat todennäköisesti pian tämän jälkeen. Villihevonen katosi alueelta 1600-luvun aikana ja Große Wildnisin todennäköisesti viimeinen visentti ammuttiin vuonna 1755.