Grand opéra

Eugene Scribe.

Grand opéra (ranskaa, suom. "suuri ooppera") on oopperan tyylilaji, joka oli hyvin suosittu varsinkin 1800-luvun puolivälin Pariisissa. Grand opérassa nousivat merkittävään asemaan ulkomusiikilliset asiat: tuotannot olivat suurellisia ja mahtipontisia ja oopperoiden aiheet usein korkealentoisia ja mytologisista hahmoista kertovia. Lajityypin eturivin kannattajia olivat saksalais-ranskalainen säveltäjä Giacomo Meyerbeer ja ranskalainen libretisti Eugène Scribe.

Grand opéran tunnusmerkistöä

• viisi näytöstä
• vahva paikallisväri
• valtava esiintyjäjoukko
• rakkaustarina
• mahtavat kuorot
• pitkät balettiosuudet
• tunteelliset ja räiskyvät duetot
• pitkät vastakkainasettelut, usein sukujen väliset
• maata vavisuttava loppu, usein esimerkiksi tulivuorenpurkaus tai laivan uppoaminen

Esimerkkiteoksia

• Auber: La Muette de Portici (1828)
• Rossini: Guillaume Tell (1829)
• Meyerbeer: Robert le Diable, (1831)
• Halévy: La Juive (1835)
• Meyerbeer: Les Huguenots, (1836)
• Berlioz: Troijalaiset
• Verdi: Aida, (1871)

Huomioitavaa

Ilman aksenttimerkkiä käytettynä termillä voidaan nykyään viitata myös mihin tahansa suuren kokoluokan oopperaan, esimerkiksi Verdin Don Carlosiin.