Grœnlendinga-saaga
Grœnlendinga saga (Grönlantilaisten saaga) on islantilainen saaga, joka kertoo skandinaavisesta siirtokunnasta Grönlannissa viikinkiajalla. Se on Erik Punaisen saagan ohella toinen kirjallinen päälähde viikinkien matkoista Pohjois-Amerikkaan. Saaga lienee alun perin kirjoitettu 1200-luvulla. Saagan käsikirjoituskopio on säilynyt 1300-luvun Flateyjarbók-käsikirjoituksen yhteydessä. Saaga käsittelee noin vuosien 970–1030 välisiä tapahtumia. Osa saagasta on tarunomaista, mutta sen uskotaan sisältävän muistoja myös todellisista tapahtumista.
Saagan sisältö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Grönlannin asuttaminen [1]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erik Punainen (muinaisskandinaaviksi: Eiríkr rauði) muuttaa isänsä kanssa Norjasta Islantiin tämän syyllistyttyä tappoihin. Islannista Eerik löytää vaimon Thjodhildin, mutta joutuu taas ongelmiin ja julistetaan kansalliskokouksessa lainsuojattomaksi. Eerik päättää lähteä länteen etsimään maata, jonka on kuvaillut Gunnbjorn-niminen mies.
Eerik lähtee Snæfellsjökullin läheltä, saapuu Grönlannin rannikolle, ja purjehtii etelään etsien asumuskelpoista aluetta. Kahden vuoden päästä hän palaa Islantiin ja kertoo löydöstään. Hän nimeää maan Grönlanniksi (ms: Grœnland), vihreäksi maaksi, koska uskoo nimen houkuttelevan ihmisiä. Vietettyään talven Islannissa, Eerik varustaa laivaston asuttaakseen Grönlannin. 30 laivasta vain 14 pääsee perille. Eerik perustaa siirtokunnan Brattahlidiin, Lounais-Grönlantiin. Hänestä tulee arvostettu johtaja. Hän saa Thjodhildin kanssa pojat Leifin, Thorvaldin ja Thorsteinin, sekä tyttären Freydisin.
Bjarnin matka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoroin Norjassa, vuoroin Islannissa asuva Bjarni Herjolfsson-niminen mies saa Islantiin palattuaan kuulla isänsä muuttaneen Grönlantiin. Hän päättää seurata isäänsä vaaroista huolimatta. Purjehdittuaan kolme päivää Bjarni menettää kurssinsa, ja ajautuu useiden päivien huonon sään jälkeen metsäiselle maalle. Huomattuaan, ettei se ole Grönlanti, Bjarni purjehtii edelleen. Bjarni löytää kaksi muuta maata, mutta kumpikaan ei sovi kuvailuihin Grönlannista, ja Bjarni jättää maat huolimatta miehistön kiinnostuksesta. Lopulta Bjarni saapuu Grönlantiin.
Kuvaus Bjarnin matkasta löytyy vain Grönlantilaisten saagasta. Eerikin saagassa Bjarnia ei ole mainittu, ja kunnia maiden löytämisestä annetaan Leifille.
Eerikinpoikien matkat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leif Eerikinpoika kiinnostuu Bjarnin löydöistä. Hän palkkaa miehistön ja pyytää Eerikiä johtamaan retkeä. Eerik sanoo olevansa liian vanha, mutta suostuu lopulta. Eerikin ratsastaessaan laivalle hevonen kompastuu ja Eerik putoaa ja loukkaa jalkansa, minkä katsoo huonoksi enteeksi. Hän sanoo: "ei ole tarkoitettu, että löytäisin useampia maita kuin mitä nyt asutamme". Leif päättää johtaa retkeä.
Leif saavuttaa Bjarnin löytämiä maita, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Käytyään Hellulandiksi ja Marklandiksi nimetyillä mailla, Leif purjehtii koillistuulen mukana ja saapuu uuteen maahan, joka vaikuttaa erittäin lupaavalta. He päättävät jäädä sinne talveksi. Heidän mukaansa saaren ilmasto on niin suotuisa, että karjaa ei tarvitsisi pitää sisäruokinnassa talvella. Talvella ei ole pakkasta, ja päivän ja yön pituusero on pienempi kuin Islannissa ja Grönlannissa. Edelleen tutkiessaan maata Leif ja miehistö löytävät viinirypäleitä [2] (ms: vínber), ja Leif nimeää maan Vínlandiksi, Viinimaaksi. Keväällä retkikunta palaa Grönlantiin laiva täynnä puuta ja rypäleitä.
Leifin veli Thorvald katsoo ettei Vínlandia ole tutkittu tarpeeksi. Thorvald varustaa laivaston ja rantautuu Vínlandiin samaan paikkaan, jossa Leif piti leiriään. He asuvat maassa talven eläen kalastuksella. Keväällä Thorvald purjehtii edelleen länteen, josta he eivät löydä muuta merkkiä ihmisasutuksesta kuin yhden ladon. Seuraavana kesänä Thorvald törmää tutkimusmatkallaan kolmeen "nahkaveneeseen" (kanoottiin), joissa kussakin on kolme ihmistä. Skandinaavit surmaavat kaikki, lukuun ottamatta yhtä joka pääsee pakoon. Nimellä skrælingar kutsutut alkuasukkaat palaavat suuremman joukon kanssa, ja hyökkäävät Thorvaldin kimppuun ampuen nuolia. Thorvald loukkaantuu kuolettavasti ja haudataan Vínlandiin. Miehistö palaa Grönlantiin.
Thorstein Eerikinpoika päättää lähteä Vínlandiin hakemaan veljensä ruumista. Retkikunta ei koskaan pääse Vínlandiin, vaan ajautuu Grönlannin rannikolle.
Karlsefnin matka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Thorfinn Karlsefni-niminen mies päättää vaimonsa ja muiden rohkaisemana johtaa uutta tutkimusretkeä Vínlandiin. Retkikunta saapuu Leifin ja Thorvaldin vanhalle leirille ja viettää siellä talven. Seuraavana kesänä ryhmä alkuasukkaita (skrælingar) saapuu vierailulle, kaupaten turkiksia. Alkuasukkaat haluaisivat maksuksi aseita, mutta Karlsefni kieltää miehiään myymästä aseita ja tarjoaa sen sijaan päivittäistavaroita. Talven lähestyessä alkuasukkaat saapuvat taas. Tällä kertaa eräs Karlsefnin mies surmaa yhden alkuasukkaan tämän tavoitellessa skandinaavien aseita. Alkuasukkaat pakenevat.
Karlsefni pelkää alkuasukkaiden palaavan vihamielisinä ja suuren joukon kanssa ja valmistautuu taisteluun. Alkuasukkaat palaavat, mutta skandinaavit onnistuvat ajamaan heidät pois. Karlsefni palaa keväällä Grönlantiin.
Freydisin matka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eerikin tytär Freydis haluaa osan Vínlandiin liitetystä kunniasta ja vauraudesta. Hän sopii kahden islantilaismiehen, Helgin ja Finnbogin kanssa retkestä Vínlandiin, ja voittojen jakamisesta tasan. Vínlandissa Freydis pettää kumppaninsa ja surmauttaa heidät. Hän surmaa myös viisi siirtokunnan naista - omin käsin, koska kukaan ei suostu tehtävään. Freydis uhkaa kuolemalla niitä, jotka kertovat tapoista. Palattuaan Islantiin vuoden kuluttua, hän kertoo Helgin ja Finnbogin päättäneen jäädä Vínlandiin. Kaikki eivät pysy vaiti, ja huhu surmista saapuu Leifin korviin. Hän kiduttaa kolmea Freydisin retkellä mukana ollutta, kunnes nämä kertovat koko tapahtumat. Hän kuitenkin toteaa "en halua tehdä sisarelle Freydisille sitä, minkä hän ansaitsisi".
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kommentit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tämä ensimmäinen kappale ei liene ollut saagassa alun perin. Se on jätetty monista käännöksistä ja laitoksista pois.
- ↑ Viinirypäleet ovat herättäneet paljon keskustelua. Tuntuu epätodennäköiseltä, että skandinaavit olisivat matkustaneet riittävän etelään löytääkseen viinirypäleitä suuressa määrin. Kuitenkin jo Adam Bremeniläinen kirjoittaa 1000-luvulla Vínlandin rypäleistä, joten mikäli kyseessä on legenda, se on varsin varhainen. Skandinaavit eivät luultavasti tunteneet viinirypäleitä kunnolla, ja ovat voineet sekoittaa ne muihin hedelmiin, mahdollisesti karviaismarjaan