Grönlund–Nisunen
Grönlund–Nisunen on Tommi Grönlundin (s. 1967) ja Petteri Nisusen (s. 1962) muodostama taiteilijapari. Heidän yhteiset teoksensa ovat tieteen ja tekniikan estetiikasta ammentavia installaatioita. Grönlund ja Nisunen voittivat yhdessä Vuoden nuori taiteilija -palkinnon vuonna 1997.[1]
Sekä Grönlund että Nisunen ovat koulutukseltaan ja ammatiltaan arkkitehteja. Nisunen on toiminut vuodesta 2012 Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun nykytaiteen Professor of Practice -tehtävässä.[2] Grönlund omistaa Sähkö Recordings -levy-yhtiön[3].
Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen on tulkinnut Grönlundin ja Nisusen yhteistuotantoa tieteen lainalaisuuksien esittämisen ja erityisesti suoran, kentän ja ympyrän käsitteiden kautta.[4] Cristina Ricupero on korostanut taiteilijoiden 2000-luvun taitteen näyttelyn yhteydessä installaatioita koeasetelmina ja yrityksinä tuoda näkyviksi näkymättömiä ilmiöitä.[5] Molemmat ovat tuoneet esiin myös sattumanvaraisuuden merkitystä taiteilijoiden teoksissa.
Esimerkkejä teoksista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ultraääni-installaatiossa (1996)[6] kaksi kaiutinta toistaa korkeaäänisiä siniaaltoja näyttelytilan vastakkaisista päistä. Toisen kaiuttimen äänenkorkeus vaihtelee siihen kytketyn Geigermittarin mittaustulosten mukaan tuottaen kahden äänen interferenssistä kolmannen äänen.
Slidepipe-teos (2008)[7] koostuu tilassa riippuvasta teräsputkesta. Sen läpi yleisö voi lähettää teräskuulia, jotka tuottavat ääntä.
Myös teoksessa Steel Ball Installation | Wall Installation (1999) alumiinialtaaseen upotetut hienovaraisesti liikkuvat teräskuulat olivat äänilähteenä.[8]
Julkisia teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Keilaniemen metroaseman laiturialueen katossa on valoputkista koostuva taideteos Light Weave (2016)[9]
- Lastensairaalassa
- Triad (2021) valotaideteos Kalasataman peruskoulussa[10]
Palkintoja ja huomionosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1997 Vuoden nuori taiteilija[11][12]
- 2001 Opetusministeriön Suomi-palkinto[13]
- 2013 Maailman kulttuurineuvoston Leonardo da Vinci -taidepalkinto[14]
- 2021 valtion viisivuotinen taiteilijaprofessoriapuraha[15]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heikkinen, Mikko, et al: Grönlund-Nisunen: Grey Area. Helsinki: Suomen Taideyhdistys, 2017. ISBN 978-952-68476-1-0
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Vuoden nuori taiteilija -tapahtuma Tampere.fi. Viitattu 4.4.2014.
- ↑ Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu vahvistaa professorikuntaansa Aalto-yliopisto. Viitattu 1.2.2013.
- ↑ Grönlund–Nisunen-taiteilijakaksikko täyttää Taidehallin nakuttavilla, välkkyvillä ja liikkuvilla vempaimilla Yle Uutiset. 24.1.2017. Viitattu 19.12.2022.
- ↑ Valjakka, Timo: ”Jyrki Siukonen: "The Poetics of Line, Field and Circle"”, Grönlund-Nisunen; Works Werke, s. 8–11. Berliini: argobooks, 2010. (englanniksi)
- ↑ Cristina Ricupero et al.: ”"One Never Knows: Interview with Tommi Grönlund and Petteri Nisunen”, Exposition/Exhibition, s. 16–20. (näyttelykatalogi) Pariisi: Public>, 1999. (englanniksi)
- ↑ Ultraääni-installaatio Taidekokoelmat. Valtion taidemuseo, Kiasma. Viitattu 1.2.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Slidepipe Taidekokoelmat. Valtion taidemuseo, Kiasma. Viitattu 1.2.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Valjakka, Timo: ”Jyrki Siukonen: "Works/Werke"”, Grönlund-Nisunen; Works Werke, s. 35–122. Berliini: argobooks, 2010. (englanniksi)
- ↑ Keilaniemi Länsimetro. Länsimetro Oy. Viitattu 3.12.2017.
- ↑ Grönlund-Nisusen uusi julkinen teos Triad on valmistunut Kalasatamaan | Helsingin kaupunki, kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala www.sttinfo.fi. Viitattu 19.12.2022.
- ↑ Tampereen taidemuseo ekstrat.tampere.fi. Viitattu 19.12.2022.
- ↑ Paananen Erkki: Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen vuoden nuoret taiteilijat Helsingin Sanomat. 15.11.1996. Viitattu 19.12.2022.
- ↑ Taiteilijoille jaettiin yhdeksän Suomi-palkintoa mtvuutiset.fi. 10.12.2001. Viitattu 19.12.2022.
- ↑ Kansainvälinen taidepalkinto Petteri Nisuselle ja Tommi Grönlundille HS.fi. 18.6.2013. Viitattu 22.6.2023.
- ↑ Valtion taiteilija-apuraha 311 taiteilijalle 16.7.2021. Taiteen edistämiskeskus. Viitattu 22.6.2023.