Gotha Go 244

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gotha Go 244
Tyyppi kuljetuslentokone
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Gothaer Waggonfabrik
Esitelty maaliskuu 1942
Pääkäyttäjät Luftwaffe
Valmistusmäärä 174
Kehitetty mallista Gotha Go 242

Gotha Go 244 oli saksalaisen Gothaer Waggonfabrikin kehittämä ja valmistama kaksimoottorinen kuljetuslentokone, joka oli moottoroitu versio yhtiön aiemmasta Go 242 -liitokoneesta. Konetyyppiä valmistettiin kaikkiaan 174 kappaletta, josta 133 oli liitokoneversiosta muunnettuja koneita. Ensimmäiset moottoroidut koneet toimitettiin Kreikkaan sijoitetuille saksalaisjoukoille maaliskuussa 1942, minkä lisäksi tyyppi palveli myös Lähi-idässä ja itärintamalla.

Gothaer Waggonfabrikin valmistamasta Go 242 -liitokoneesta oli tullut saksalaisjoukkojen yleisin kuljetusliitokone toisen maailmansodan loppupuolella, ja tyyppiä toimitettiinkin yhteensä yli 1 500 kappaletta. Gotha lähti kehittämään liitokoneen pohjalta moottoroitua Go 244 -versiota, jossa kokeiltiin erilaisia pienitehoisia voimalaitteita, joihin kuuluivat saksalaisvalmisteisten moottorien lisäksi Neuvostoliitosta ja Ranskasta sotasaaliiksi jääneitä voimalaitteita. Sarjatuotantokoneissa käytettiin suurimmin osin ranskalaisvalmisteisia moottoreita.[1]

Moottoroitua Go 244:ää valmistettiin kaikkiaan 174 kappaletta, josta 133 oli Go 242B -liitokoneversiosta muunnettuja koneita. Koneet viimeisteltiin viiden liitokoneversion mukaisesti, jotka olivat Go 244B-1- ja Go 244B-2 -rahtiversiot, Go 244B-3 ja Go 244B-4 -laskuvarjohyppyversiot, sekä kaksoisohjaimin varustettu Go 244B-5 -versio. Rahtiversioista B-1:ssä oli vääntövarsi-iskunvaimentimet, kun B-2 oli varustettu öljyiskunvaimentimilla ja leveämmällä laskutelineellä.[1]

Ensimmäiset moottoroidut Go 244:t toimitettiin Kreikassa ja Kreetan saarelle sijoitetuille saksalaisjoukoille maaliskuussa 1942. Tämän lisäksi tyyppiä toimitettiin Lähi-idässä ja itärintaman eteläisen Neuvostoliiton alueella palvelleille yksiköille, mutta jälkimmäisellä se osoittautui alttiiksi ilmatorjunnalle ja korvattiin Junkers Ju 52/3m ja Messerschmitt Me 323 -kuljetuskoneilla.[2]

Konetyypistä suunniteltiin myös yksimoottorista versiota, jossa olisi käytetty nokalle asennettua Argus As 10C tai Junkers Jumo 211 -moottoria. Argus-patoputkimoottoreilla ja perinteisellä perärunkorakenteella varustettu Go 245 -versio oli myös suunnittelilla.[2]

Tekniset tiedot (Go 244B-2)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[1][2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Matkustajat: 23 sotilasta
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.080000015,80 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&024.050000024,50 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.06000004,60 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&064.040000064,4 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&05225.&&&&005 225 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&07800.&&&&007 800 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Gnome-Rhône 14M-4/5 -14-sylinteristä tähtimoottoria; &&&&&&&&&&&&0522.&&&&00522 kW (&&&&&&&&&&&&0700.&&&&00700 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0290.&&&&00290 km/h 3 000 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0740.&&&&00740 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&07650.&&&&007 650 m
  • Nousuaika: 18 min 30 s 5 000 metriin

Aseistus

  • 1 × 7,92 mm MG 34 -konekivääri ohjaamon kattoampumossa
  • 1 × 7,92 mm MG 34 -konekivääri keskikehdon takaosassa
  • 1 × 7,92 mm MG 34 -konekivääri keskikehdon molemmin puolin (yht. 2 kpl)
  • kuljetettavilla sotilailla mahdollisuus ampua ruuman avattavista ikkunoista
  • Bishop, Chris (toim.): The Encyclopedia of Weapons of World War II. New York: Barnes & Noble, Inc, 1998. ISBN 0-7607-1022-8 (englanniksi)
  • Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet. Suomentanut Kortesuo, Petri. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5025-4
  1. a b c Chant 2008, s. 147
  2. a b c Bishop 1998, s. 408