Gornergratbahn

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gornergrat Bahn
Yritysmuoto osakeyhtiö (AG)
Perustettu 1898
Kotipaikka Zermatt, Valais, Sveitsi
Toimiala julkinen liikenne
Tuotteet rautatieliikenne, matkailupalvelut
Liikevaihto 23 milj. Sfr (2014)
Henkilöstö 98 (2014)
Emoyhtiö BVZ Holding AG
Tytäryhtiöt Gornergrat Experience AG
Kotisivu gornergratbahn.ch
Gornergratin rata on osittain kaksiraiteinen, taustalla Matterhorn.
Gornergratin asema 3 089 metrin korkeudessa.

Gornergrat Bahn (GGB) on sveitsiläinen rautatieyhtiö, joka omistaa Gornergratvuorelle kulkevan rautatien (saks. Gorgergratbahn) Etelä-Sveitsissä Zermattin alueella. GGB:n omistaa pörssinoteerattu liikenneyhtiö BVZ Holding AG.

Gornergratin rata Zermattin kylästä Gornergratille otettiin käyttöön vuonna 1898.

Gornergrat Bahn omistaa radan lisäksi radalla käytettävän junakaluston, asema- ja majoitustiloja sekä osan matkailupalveluyhtiö Gornergrat Experience AG:sta.

Yhtiön liikevaihto oli vuonna 2014 23 milj. Sfr. Henkilöstön määrä oli 98.

Gornergratin radan pituus on 9 339 metriä. Radalla on yhteensä kuusi pysähdyspaikkaa.

Rataverkko on kapearaiteinen (1 000 mm) ja varustettu koko matkaltaan hammasrattain. Radan korkeusero on 1 484 metriä. Rautatien keskimääräinen jyrkkyys on 160 promillea ja suurin jyrkkyys 200 promillea.

Rata on ollut alusta alkaen sähköistetty. Käyttöjännite oli alun perin 550 V (kolmivaiheinen, 40 Hz), mutta se nostettiin vuonna 1930 725 volttiin (kolmivaiheinen, 50 Hz).[1]

Yhtiön rata ei liity teknisesti muihin rautateihin, mutta Zermattissa on vaihtoyhteys Matterhorn Gotthard Bahnin juniin Vispin suuntaan. Lisäksi Riffelalpin asemalta on 675-metrinen akkukäyttöinen raitiotieyhteys hotellille.

Junaliikenne Gornergratille on ympärivuotista. Junia kulkee kesä- ja talvikaudella 2–4 tunnissa, keväisin ja syksyisin tunneittain. Matka vuorelle kestää 29–42 minuuttia, alaspäin muutaman minuutin enemmän.[2]

Gornergrat Bahnilla kulki vuonna 2014 noin 1,6 miljoonaa matkailijaa.

  1. Wägli, Hans G.: Schienennetz Schweiz. Réseau ferré suisse, s. 61. (Strecken, Brücken, Tunnels. Ein technisch-historischer Atlas. Atlas technique et historique. Toutes les lignes, les ponts, les tunnels) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9 (saksaksi), (ranskaksi)
  2. Offizielles Kursbuch Aikataulut 139. Aikataulu 13.12.2015–10.12.2016. Ittigen, Bern, Sveitsi: Bundesamt für Verkehr (Sveitsin liikenneministeriö). Arkistoitu 10.1.2011. Viitattu 29.11.2015. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi), (retoromaaniksi), (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]