Goose Greenin taistelu

Goose Greenin taistelu
Osa Falklandin sotaa
Goose Greenissä 27.5.1982 alasammutun majuri Ivesonin Harrier-koneen jäänökset 25 vuotta tapahtuneen jälkeen
Päivämäärä: 28. toukokuuta – 29. toukokuuta 1982 Paikka: Goose Green ja Darwin, Falklandsaaret Lopputulos: brittien voitto
Osapuolet
Argentiina	Yhdistynyt kuningaskunta
Komentajat
everstiluutnantti Ítalo Piaggi ilmakommodori (?) Wilson Pedrozo	everstiluutnantti Herbert Jones † majuri Chris Keeble
Vahvuudet
maavoimat 790 ilmavoimat 202	500+
Tappiot
2 kpl FMA IA 58 Pucará 1 kpl Aermacchi MB-339 47 kaatunutta 145 haavoittunutta 961 vankia	1 kpl Harrier 1 kpl Westland Scout -helikopteri 17 kaatunutta 64 haavoittunutta

Goose Greenin taistelu käytiin Falklandin sodan yhteydessä 27.–28.toukokuuta 1982. Taistelussa brittien laskuvarjojoukot valtasivat Goose Greenin taajaman.

Vaikka Goose Green oli sivussa Falklandsaarten pääkaupungista Port Stanleystä, siellä oleva argentiinalaistukikohta uhkasi häiritä brittien etenemistä pääkaupunkiin. Toukokuun 27. päivän aamusta 28. päivän iltaan Britannian laskuvarjorykmentin noin 500-miehinen II pataljoona tukenaan 29. kommandorykmentin 8. patterin kolme 105 mm haupitsia (L118 Light Gun) hyökkäsi Darwinin kylään ja edelleen Goose Greenin kannakselle pureutuneen argentiinalaisen 12. jalkaväkirykmentin asemiin. Yön ja seuraavan päivän kestäneiden kovien taisteluiden jälkeen brittijoukot voittivat taistelun ottaen haltuunsa Darwinin kylän ja argentiinalaisten Condor-lentokentän kannaksella. Britit menettivät taistelussa 17 kaatunutta ja 64 haavoittunutta ja argentiinalaiset 47 kaatunutta, 145 haavoittunutta ja 961 sotavankia. Vankeihin kuuluivat myös 202 Argentiinan ilmavoimien Condor-lentokentän sotilashenkilöä.

Taustaa

Brittien laskuvarjorykmentin II pataljoona aloitti illalla 26. toukokuuta marssin sillanpäästä Sussex Mountainsilta San Carloksesta kohti etelää tavoitteenaan hylätty lammastila Camilla Creek House. Tavoitteena ollut talo sijaitsi noin kolme mailia argentiinalaisjoukkojen Goose Greenin puolustukseksi valmistamista uloimmista asemista. Pataljoonan tehtävänä oli vallata Goose Green.

Goose Greenin argentiinalaisjoukkoina oli taisteluosasto Mercedes, jonka rungon muodosti everstiluutnantti Italo Piaggin 12. jalkaväkirykmentti. Rykmentin B-komppania oli sijoitettu lähelle Port Stanleyä. Lisäksi A komppania ja osa Carlos Estebanin 25. jalkaväkirykmentin C-komppaniasta oli lähetetty Fanning Head-San Carloksen alueelle torjumaan brittijoukkojen maihinnousua. Täydennyksenä oli yksi joukkue 8. jalkaväkirykmentistä. Kaikkiaan joukkoja Piaggilla oli noin rykmentti (554 miestä), mutta sotilaat olivat kolmesta eri rykmentistä.

Taistelu

  2 para joukkojen eteneminen kannaksella

  Argenttiinalaisten vetäytyminen puolustukseen

Brittijoukot lähettivät kaksi tiedustelupartiota 27. toukokuuta tutkimaan suunniteltuja hyökkäysuria. Partiot havaitsivat vastakaivettuja asemia. Argentiinalaiset avasivat tuloksettoman konekivääritulen havaittuaan tiedustelijat, jotka vetäytyivät. Saman aikaisesti kaksi Britannian kuninkaallisten ilmavoimien Harrier GR.3 -rynnäkkökonetta tekivät tuloksettoman pommituslennon tuhotakseen argentiinalaisten tykistönasemat. Toisella lennolla konepari tulitti tykein tuloksetta A komppanian asemia. Toinen koneista teki kolmannen rynnäkön, jolloin argentiinalaisten tutkaohjattu 35 millimetrin Oerlikon KD ilmatorjuntatykki sai osuman koneeseen. Majuri Ivesonin onnistui pelastautua heittoistuimella ja helikopteri nouti hänet takaisin lentotukialukselle.

Everstiluutnantti Piaggi lähetti luutnantti Carlos Moralesin johdolla nelimiehisen partion tutkimaan tapahtumia. Land Rover -maastoautolla edennyt partio joutui brittijoukkojen väijytykseen jääden vangiksi. Argentiinalaisista kaksi haavoittui tulitaistelussa.

Pimeän laskeuduttua Sea Kings helikopterit lennättivät kolme 105 mm tykkiä Camilla Creekin talolle tulitueksi brittien joukoille. Aamuyöstä II laskuvarjopataljoona valmistautui hyökkäämään noin 8 km syvälle ja 1½ km leveälle Goose Greenin kannakselle. Briteillä ei silti vieläkään ollut käsitystä argentiinalaisten vahvuudesta. HMS Arrow antoi Darwiniin 90 minuutin tulivalmistelun, joka surmasi kaksitoista argentiinalaista.

A-komppania lähti liikkeelle 3.30 aamulla hyökätäkseen Burntsiden taloon, mutta havaitsi, että argentiinalaisten sijaan talossa oli vain neljä paikallista siviiliä. Ennen päivän valkenemista B- ja D-komppania olivat saavuttaneet Boca House -talon tasan ja törmänneet siellä argentiinalaisten puolustusasemiin. A-komppania oli edennyt Darwin Hill -kukkulan tasalle, jossa se puolestaan törmäsi argentiinalaisten aktiiviseen puolustukseen ja joutui maastoutumaan.

Aamun valjetessa argentiinalaiset kuljettivat helikoptereilla lisäjoukkoja lentokentälle ja lensivät torjuntarynnäkköjä Grupo 3:n Pucara-rynnäkkökoneilla. Yksi argentiinalaisten Pucaroista tuhoutui törmättyään ilmeisesti virheliikkeen seurauksena kukkulaan palatessaan Port Stanleyn kentälle.

Everstiluutnantti Jones saapui pienen esikuntansa kanssa etulinjaan tarkastaakseen A-komppanian asemat. A-komppanian varajohtajan kapteeni Dentin ja II pataljoonan adjutantin kapteeni Woodin kaaduttua everstiluutnantti Jones lähti itse johtamaan hyökkäystä taistelulähettinsä kanssa argentiinalaisten asemiin. Uhkarohkea yritys koitui everstiluutnantti Jonesin kohtaloksi. Jonesiin osui kahdesti ja hän kuoli haavoihinsa muutamassa minuutissa. Britit kutsuivat helikopteria evakuoimaan haavoittunutta Jonesia, mutta argentiinalaisten Pucara ampui alas toisen brittien Scout-helikoptereista noin klo 11.55. Jonesille myönnettiin kuoleman jälkeen Viktorian risti. Taistelu jatkui kiivaana iltapäivään asti ja britit saivat yliotteen puolustajista vasta hämärän laskeutuessa.

Luutnantti Roberto Estévez johti tehokkaasti argentiinalaisten tykistöä ja kranatinheittimiä pitäen britit suojautuneina. Toisaalta brittien kranaatinheittimet ampuivat yli 1000 kranaattia pitääkseen argentiinalaiset aloillaan Darwinin asemissaan. Brittien kranaatinheitintuli oli epätarkkaa, sillä turpeisessa maassa kranaatinheitinten pohjalevyt upposivat joka laukauksen jälkeen syvemmälle tehden tulen suuntaamisen vaikeaksi. Majuri Croslandin johtaman C-komppanian saatua yliotteen ja haltuunsa Boca Housen argentiinalaisasemat britit saivat merkittävän edun. Nyt brittien tavoitteena oli, että C- ja D-komppania koukkasivat Darwin Hillin sivuitse kohti lentokenttää ja Goose Greeniä motittaakseen Darwinissa olevat argentiinalaisjoukot. Samanaikaisesti B-komppania kiersi varmistamaan lentokentän taakse estääkseen argentiinalaisten lisäjoukkojen pääsun kannakselle.

Kello kolmelta iltapäivällä argentiinalaiset menettivät toisen kahdesta rynnäköivästä Aermacchi MB-339A -suihkukoneesta. Britit ampuivat torjunnaksi SAM-ohjuksen, mutta se harhautui ohi. Toinen argentiinalaisten suihkukoneesta teki kuitenkin liian rajun väistöliikkeen ja törmäsi maahan luutnantti Miguelin saadessa välittömästi surmansa. Muutaman minuutin kuluttua rynnäköi kaksi Pucaraa saaden vastaansa brittien käsiaseiden tulen. Molemmat vaurioituivat pahoin ja luutnantti Cruzado hyppäsi joutuen sotavangiksi. Luutnantti Micheloud onnistui kuitenkin palaamaan vaurioituneella koneellaan Stanleyn kentälle. Tämän jälkeen kolme Harrier-hävittääjää iski argenttiinalaisten it-tykkipatteriin, muttei onnistunut vaientamaan sitä. Patteri sai vain lieviä vaurioita.

Illan hämärtyessä argentiinalaiset vetäytyivät puolustukseen Goose Greeniin. Molemmille osapuolille lennätettiin vielä vahvistuksia valoisana aikana, mutta brittien kommandot saapuivat vasta taistelujen laannuttua.

Kaksi argentiinalaista sotavankia lähetettiin argentiinalaisten luo neuvottelemaan Goose Greenin puolustajien antautumisesta mukanaan majuri Keeblen antautumisvaatimus klo 8.30 mennessä ja ehdot argentiinalaisjoukoille.

Taistelun päätös ja seuraukset

Neuvottelut argentiinalaisten antautumisesta kestivät koko yön. Päivän valjettua argentiinalaisjoukot antautuivat kapteeni Pedrozan johdolla brittien majuri Keeblelle.

Brittien kukistettua argentiinalaisten tukikohdan Goose Greenillä brittien pääjoukot tekivät maihinnousun San Carloksessa. 27. toukokuuta maihinnoussut laskuvarjorykmentin III pataljoona eteni Itä-Falklandin halki lännestä itään kohti Teal Inlet -lahden asutusta ja saarten pääkaupunkia Port Stanleytä.

BBC:n vuoto

BBC julkaisi tiedon Goose Greenin hyökkäyksestä ennen sen alkamista. Argentiinalaisille jäi aikaa valmistautua, ja britit menettivät II pataljoonan komentajan everstiluutnantti H. Jonesin heti hyökkäyksen aluksi. Jonesille myönnettiin kaatumisen jälkeen Viktorian risti.

Pataljoonan päämajan suunnitellessa maahanlaskua Darwiniin ja Goose Greeniin he kuulivat BBC World Newsiä, jossa uutistenlukija kertoi brittien joukkojen olevan valmiita maahanlaskuun Darwiniin ja Goose Greenille. Upseerit hämmästyivät uutisesta, ja komentaja Jones raivostui BBC:n käsittämättömästä virheestä tiedottaa julkisesti hyökkäyssuunnitelmista tiedotusvälineissä. Jones vakuutti BBC:n edustajalle haastavansa BBC:n, sotaministeriön ja Britannian hallituksen oikeuteen kyseisestä tietovuodosta, joka olennaisesti vaarantaisi paitsi hänen joukkonsa, myös suunnitellun operaation onnistumisen. Argentiinalaiset kuulivat BBC:n lähetyksen, mutta eivät tienneet, oliko kyseessä brittien hämäys. Britit olivat kuitenkin vähällä perua koko maahanlaskun tietovuodon takia.

Lähteet

• Mark Adkin: Goose Green: A Battle is Fought to be Won. Cox & Wyman Ltd., Reading, Berks, 1993. (englanniksi)
• War in the Falklands - The campaingn in pictures. Weidenfield and Nicolson Ltd., Reading, Berks, 1982. ISBN 0-297-78202-9 (englanniksi)
• Martin Middlebrook: Argentine Fight for the Falklands. Pen & Sword Military Books, 2009. ISBN 978-184415-888-1 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• The Battle of Darwin- Goose Green (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)