Glorioso (1755)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Glorioso
Aluksen vaiheet
Rakentaja Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol
Kölinlasku 11. syyskuuta 1752
Laskettu vesille 29. tammikuuta 1755
Loppuvaihe romutettu 5. toukokuuta 1818
Tekniset tiedot
Uppouma 1 605,5 t (arqueo)
Pituus 48,77 m (köli)
Leveys 14,33 m
Syväys 6,71 m
Miehistöä 554
Aseistus
Aseistus 68 tykkiä

Glorioso oli Espanjan laivaston vuonna 1755 vesille laskettu Eolo-luokan kaksikantinen 68-tykkinen linjalaiva, joka kuului niin sanottuihin kahteentoista apostoliin.

Pääartikkeli: Eolo-luokka (linjalaiva)

Richard Roothin suunnittelema alus tilattiin 15. kesäkuuta 1752 Reales Astilleros de Esteirolta Ferrolista, missä köli laskettiin 11. syyskuuta 1752 telakkanumerolla 14. Alus laskettiin vesille 29. tammikuuta 1755.[1]

Alus lähti Ferrolista Cádiziin päällikkönään José de San Vicente. Se lähti 29. elokuuta 1759 Cádizista yhdeksän linjalaivan, kahden fregatin ja kahden pienemmän sotalaivan kanssa Napoliin saattaakseen Carlos III:n kruunajaisiinsa Barcelonaan. Maaliskuussa 1760 alus oli Cádizissa ja toukokuussa La Carracan telakalla korjattavana. Alus etsi 17. heinäkuuta 1761 alkaen algerialaisia merirosvoja, kunnes se siirrettiin 3. marraskuuta 1763 Cartagenaan.[1]

Alus suojasi 4. syyskuuta 1764 Cádizista Astuton ja Drágonin sekä fregattien Junon ja Soledadin kanssa Veracruziin neljän joukkoja kuljettaneen rahtialuksen saattueen. Se palasi 21. heinäkuuta 1765 Cádiziin samojen alusten kanssa. Alus riisuttiin aseista ja siirrettiin 7. elokuuta 1770 reserviin Cartagenassa.[1]

Maaliskuussa 1780 alus palautettiin palvelukseen. Kesäkuussa 1781 se osallistui Algecirasin edustalla Gibraltarin saartoon ja Córdovan laivaston mukana 2. Englannin kanaalin sotaretkeen. Alus lähti 24. syyskuuta Cádizista San Rafaelin, San Eugenion, San Pablon ja Españan sekä fregatti Catalinan kanssa kohdatakseen Havannasta saapuvan Moralesin laivaston sekä partioidakseen Cádizin ympäristössä. Se lähti 2. tammikuuta 1782 Cádizista San Felipen, San Pedro Apóstolin ja Santo Domingon sekä fregattien Nuestra Señora de la On ja Santa Catalinan kanssa Havannaan kuljettaen joukkoja ja elohopeaa.[1]

Joulukuussa 1782 alus saapui Havannaan. Se oli 6. tammikuuta 1783 Borjan lippulaivana, kun 9 linjalaivaa, kaksi fregattia kuljettivat joukkoja Jamaikan maihinnousuun. Alus palasi 20. tammikuuta Havannaan, mistä se lähti 6. maaliskuuta 9 linjalaivan, kahden fregatin ja 70 kauppalaivan saattueen lippulaivana. Alus palasi 17. toukokuuta Havannaan Britannian kanssa tehdyn rauhan jälkeen. Se saapui 20. heinäkuuta Havannasta Solanon laivaston mukana Cádiziin. Alus siirrettiin 3. syyskuuta reserviin Cartagenassa.[1]

Vuonna 1790 alus palautettiin palvelukseen Cartagenassa Nootkaan tehtävää sotaretkea varten. Kesäkuussa 1792 se partioi Cabo de São Vicenten alueella Luis de Córdovan laivastossa. Alus osallistui 1793 Sardinian sotaretkeen ja vuodet 1795-1796 se oli Välimerellä. Sen ja fregatti Santa Sabinan miehistöt valtasivat 18. kesäkuuta 1797 tanskalaisen fregatin KDM Gran Turcon. Alus osallistui14. helmikuuta 1797 Cabo de São Vicenten taisteluun. Vuosina 1797-1798 se joutui Mazarredon laivaston mukana Britannian kuninkaallisen laivaston saartamaksi Cádizissa.[1]

Alus joutui 29. toukokuuta 1805 Sanlucarissa Britannian kuninkaallisen laivaston fregattien takaa-ajamaksi. Se otti 24. kesäkuuta alukselle Santa Cruz de Tenerifalta pakolaisia. Alus palautettiin palvelukseen 10. kesäkuuta 1806 Málagassa, mistä se saattoi heinäkuussa 27 alusta Cádiziin. Alus puolusti onnistuneesti saattuetta 12 tuntia Britannian kuninkaallista laivastoa vastaan. Se saapui saattueen kanssa Cádiziin, mistä alus lähti viiden linjalaivan kanssa merelle välttääkseen Ranskan maajoukkojen valtaamisen. Se romutettiin 5. toukokuuta 1818 Cartagenassa.[1]

  • Winfield, Rif; Tredrea, John; Garcia-Torralba Pérez, Enrique & Blasco Felip, Manuel: Spanish Warships in the Age of Sail 1700-1860: Design, Construction, Career and Fates. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-5267-9078-1 (englanniksi)
  1. a b c d e f g Winfield et al 2023 s. 136