Glarichelys
| Glarichelys | |
|---|---|
 Glarichelys gwinneri |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläimet Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Heimo: | Merikilpikonnat Cheloniidae |
| Suku: |
†Glarichelys Zangerl, 1958 |
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Glarichelys on sukupuuttoon kuollut merikilpikonnasuku. Suvussa on kaksi lajia, tyyppilaji Glarichelys knorri sekä Glarichelys gwinneri.[1] Tyyppilaji tunnetaan ainoastaan poikasten jäänteistä; kilven pituus oli siksi vain 10–12 senttimetriä.[1][2] Glarichelys gwinneri -lajista tunnetaan kuitenkin täysikasvuinen yksilö, jonka kilpi oli 68 senttimetriä pitkä.[1] Joidenkin tutkijoiden mukaan Glarichelys gwinneri ja Glarichelys knorri ovat yhtä ja samaa lajia.[1][3]
Glarichelys-suvulla oli laaja levinneisyys oligoseenilla muinaisen Paratethys-meren alueella.[2][3] Fossiileja on löydetty Saksasta, Puolasta, Sveitsistä, Romaniasta ja mahdollisesti Kazakstanista.[3] Glarichelys knorri löydettiin alun perin Sveitsin Glarusista, kun taas Glarichelys gwinneri on kuvattu Saksasta.[1]
Nykyisten merikilpikonnien viisi sukua kehittyivät neogeenikaudella.[1][4] Glarichelys ei edustanut tätä kehityshaaraa, mutta se oli kuitenkin lähellä nykyisiä merikilpikonnia samoin kuin esimerkiksi Puppigerus ja Eochelone.[1][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g de Lapparent de Broin, France et al.: The turtles from the upper Eocene, Osona County (Ebro Basin, Catalonia, Spain): new material and its faunistic and environmental context. Fossil Record, 28.9.2018, 21. vsk, nro 2, s. 237–284. Copernicus Publications. doi:10.5194/fr-21-237-2018 ISSN 2193-0074 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Maxwell, Erin E. et al.: The Rauenberg fossil Lagerstätte (Baden-Württemberg, Germany): A window into early Oligocene marine and coastal ecosystems of Central Europe. Palaeogeography, Palaeoclimatology, Palaeoecology, 1.12.2016, 463. vsk, s. 238–260. doi:10.1016/j.palaeo.2016.10.002 ISSN 0031-0182 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 17.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Weems, Robert E. & Sanders, Albert E.: Oligocene pancheloniid sea turtles from the vicinity of Charleston, South Carolina, U.S.A. Journal of Vertebrate Paleontology, tammikuu 2014, 34. vsk, nro 1, s. 80–99. Taylor & Francis. doi:10.1080/02724634.2013.792826 ISSN 0272-4634 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Weems, Robert E. & Brown, K. Mace: More-complete remains of Procolpochelys charlestonensis (Oligocene, South Carolina), an occurrence of Euclastes (upper Eocene, South Carolina), and their bearing on Cenozoic pancheloniid sea turtle distribution and phylogeny. Journal of Paleontology, 23.8.2017, 91. vsk, nro 6, s. 1228–1243. Cambridge University Press. doi:10.1017/jpa.2017.64 ISSN 0022-3360 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 17.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Poust, Ashley & Holroyd, Patricia & Deméré, Tom: An Eocene sea turtle from the eastern North Pacific fills a Paleogene gap. Acta Palaeontologica Polonica, 2023, 68. vsk, nro 1, s. 47–51. doi:10.4202/app.01034.2022 Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 17.10.2023. (englanniksi)