Gisela Gästrin

Gisela Alfhild Gästrin (o.s. Dahm, 1. tammikuuta 1925 Helsinki – 23. toukokuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen radiologian erikoislääkäri, joka ansioitui rintasyövän tutkimisessa ja torjunnassa.

Henkilöhistoria ja ammattiura

Gästrinin vanhemmat olivat johtaja Wilhem Gustav Adolf Dahm ja Charlotte Auguste Müller ja puoliso vuodesta 1950 eläinlääkäri Bengt Olof Jan Gästrin (s. 1924). Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kulosaaren ruotsalaisesta yhteiskoulusta 1942 ja palveli sota-aikana lääkintälottana sekä rintamalla että sotasairaaloissa. Gästrin valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1954 ja sai radiologian erikoislääkärin oikeudet 1962. Vuonna 1972 hän suoritti vielä luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon. Hän työskenteli muun muassa Syöpäyhdistyksessä, sairaskoti Radiumissa ja Samfundet Folkhälsanissa.

Uransa alkuvaiheissa Gästrin kiinnostui syöpäsairauksista ja niiden hoidosta. Sairaskoti Radiumin röntgenlääkärin tehtävien ohella hän työskenteli kouluttajana Suomen Syöpäyhdistyksessä ja oli mukana perustamassa Suomen Syöpäpotilaat ry:tä 1971. Gästrin tutki myös tupakan vaikutusta elimistöön ja ympäristöön. Hän oli asiantuntijana tupakoinnin vastustamiseen liittyvissä komiteoissa ja toimikunnissa sekä Suomessa että ulkomailla, muun muassa WHO:ssa 1981–1991. Hän oli mukana myös Pohjois-Karjala-projektissa ja kirjoitti tupakan vastustamisesta ja rintasyöpädiagnostiikasta.

Gästrin sai elämäntyöstään paljon tunnustuksia, muun muassa Suomen Leijonan I luokan ritarimerkin (1980), Folkhälsanin ja Marttaliiton ansiomerkit, Suomen Lääkäriseuran palkinnon (1985) ja Fredrika Runebergin stipendin (1987).

Gästrin kuoli 89-vuotiaana 2014, hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.

Mama-projekti

Huomattavimman elämäntyönsä Gästrin teki toteuttamalla Marttaliiton ja sen ruotsinkielisen sisarjärjestön Finlands svenska Marthaförbund’in kanssa Mama-tutkimusprojektin. Sen tarkoituksena ja tavoitteena oli löytää väestöstä rintasyöpätapaukset mahdollisimman kattavasti jo varhaisessa vaiheessa. Rintasyöpään sairastui 1970-luvun alussa yksi nainen tuhannesta. Syöpä todettiin usein liian myöhään, jolloin ennuste oli huono. Rintojen omatarkkailu ei kiinnostanut, vaikka se oli yleisesti tiedossa.

Marttaliiton toiminnanjohtaja tapasi kesällä 1972 Gästrinin ja pyysi tältä ehdotusta terveyskasvatusohjelmaksi, joka voisi hyödyntää laajempaakin naisjoukkoa. Gästrinillä oli idea valmiina: rintasyöpä pitää pystyä toteamaan varhaisessa vaiheessa. Vuoden 1972 lopulla marttojen Emäntälehdessä kerrottiin Mama-tutkimuksesta. Nimi on lyhenne käsitteestä ”Marttojen maksitutkimus” ja viittaa myös mammografiaan. Vuoden 1973 alkuun mennessä tutkimukseen oli ilmoittautunut kymmenentuhatta marttaa. Jokainen sai Mama-kortin, tarkkailupäiväkirjan jota tuli täyttää kuukausittain koko vuoden ajan. Jos huolestuttavia kyhmyjä löytyi, oli otettava yhteyttä Syöpäsäätiön klinikalle mammografiaa varten. Ensimmäisen vuoden aikana tutkimuksissa kävi 240 marttaa, joista 19:llä todettiin rintasyöpä.

Gästrin koulutti marttoja rintojen omatarkkailuun eri puolilla Suomea. Emäntälehdessä muistutettiin säännöllisin välein tarkkailun tarpeellisuudesta. Mama-projekti päättyi vuoden 1975 lopussa. Omatarkkailuun johtava opastus otettiin terveyskeskusten ja työterveyshuollon ohjelmaan. Syksyllä 1975, tutkimuksen lähetessä loppuaan, marttoja pyydettiin palauttamaan täytetyt Mama-kortit Marttaliittoon. Lääkärien pitämät potilaskortistot palautettiin Gästrinille.

Mama-projekti osoitti, että rintojen omatarkkailu kannattaa. Uusien syöpätapausten määrä lähes kaksinkertaistui, mutta ne olivat varhaisessa vaiheessa ja helppoja hoitaa. Mama-projekti oli ainutlaatuinen, ja sen tulokset herättivät huomiota myös ulkomailla. Mama-projektiin osallistui 56 000 marttaa, joista 32 000 palautti täytetyn Mama-kortin. Niistä Gästrin sai aiheen väitöskirjaansa ja väitteli tohtoriksi 1994.

Aiheesta muualla

• Gisela Gästrin (Arkistoitu – Internet Archive) Samfundet Folkhälsan (ruotsiksi)