Giovanni Papini
| Giovanni Papini | |
|---|---|
 Giovanni Papini ennen vuotta 1922. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. tammikuuta 1881 Firenze Italia |
| Kuollut | 8. heinäkuuta 1956, 75 vuotta Firenze, Italia |
| Kansalaisuus | Italia |
| Ammatti | kirjailija, kriitikko, toimittaja |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Gianfalco, Cartouche, Gentiluomo (Il) Malato, Climaco, Taigete, Tempestini, Versiere ja The Florence Pragmatist Club [1] |
| Äidinkieli | italia |
| Tuotannon kieli | italia |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Giovanni Papini (9. tammikuuta 1881 Firenze Italia – 8. heinäkuuta 1956 Firenze, Italia) oli italialainen toimittaja, esseisti, kriitikko ja kirjailija.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Firenzessä syntyneestä Papinista tuli 1910-luvun alussa toimittaja aikakauslehtiin Il Leonardo ((1903–1907) ja La Voce (per. 1908), jotka hän perusti yhdessä Giuseppe Prezzolinin kanssa.[2][3] Hän oli myös L'Animan toimittaja. Hän perusti myös itse Laberce-nimisen lehden (1913–1915), joka oli futurismin kannattaja, ja La vera Italia -lehden (1919-1920). Nuoruuden ateismista Papini kääntyi katoliseksi.[4]
1930-luvulla hän läheni fasismia ja kannatti antisemitismiä. Euroopan Kirjailijaliiton varapuheenjohtajana hän toimi vuodesta 1942. Fasistisen hallinnon romahdettua (1943) Papini vetäytyi fransiskaaniluostariin La Vernaan.lähde?
Kirjallinen tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Papinin pääteoksena pidetään ironista itsetilitysromaania Un uomo finito (1912). Hänen teoksiaan ovat muun muassa seuraavat:[4]
- Il Crepuscolo dei Filosofi, 1906
- L'Altra meta, Saggio di filosofia mefistofelica, 1911
- Le Memorie d'Iddio, 1911
- Storia di Cristo, 1921 (suom. Kristuksen historia, suom. Valfrid Hedman, Karisto, 1924, 2. painos 1989)
- Un uomo finito, 1912 (suom. Sanovat miehen sammuneen, J. Hollo, Otava, 1925)
- Gog, 1931 (suom. A. Carling, WSOY, 1934)
- Dante Vivo, 1933
- Vita di Michelangiolo, 1949
- Novelli
- Isyys, suom. Valfrid Hedman, antologiassa Isä ja poika, Karisto 1964
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Renzo Frattarolo, Dizionario degli scrittori italiani contemporanei pseudonimi: 1900-1975, Ravenna, Angelo Longo Editore, , s. 141. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Prezzolini, Giuseppe”, Otavan kirjallisuustieto, s. 599. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Yrjö Koskelainen, Italialaisista aikakauslehdistä, Aika 1912:2, s. 55
- ↑ a b Kirsi Kunnas: Heidenstamista Undsetiin. Suurten kirjailijain elämäkertoja: Giovanni Papini, toim. Eino Palola, s. 495-499. Helsinki: WSOY, 1957.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Giovanni Papini Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
