GinGindlovun taistelu
| Gingindlovun taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Zulu-sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
yhteensä noin 1 200 kaatunutta |
14 kaatunutta | ||||||
Gingindlovun taistelu oli zulu-sodan aikana 1. huhtikuuta 1879 käyty taistelu zulujen ja brittien välillä KwaGingindlovun eteläpuolella nykyisessä Etelä-Afrikassa. Taistelu päättyi brittien voittoon.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britit olivat 1. huhtikuuta 1879 marssineet lähelle Nyezanejokea kwaGingindlovun eteläpuolella. Tarkoituksena oli tavoittaa zulujen piirittämä Eshowe. Joukkoja johti kenraaliluutnantti Frederic Augustus Thesiger. Mukana oli 3 240 brittisotilasta, 2 000 afrikkalaista sotilasta, 150 eurooppalaista ja 130 afrikkalaista ratsuväensotilasta, sekä 150 afrikkalaista tiedustelijaa. John Dunnin ehdotuksesta he rakennuttivat matalalle kummulle vaunuista puolustuskehän (laager), jota ympäröi vielä myös juoksuhauta. Laager suojasi brittien mukana olleita hevosia ja härkiä.[1]
Yöll' 1. huhtikuuta Somopho kaZikhalan johtamat 10 000–11 000 zulusoturia saapuivat lähistölle. Hyökkäys seurasi seuraavana päivänä.[1]
Taistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Zulut hyökkäsivät 2. huhtikuuta perinteisessä sarvimuodostelmassaan, joka ympäröi lopulta brittien asemat jättäen vain idän saartorenkaan ulopuolelle. Zulut yrittivät tämän jälkeen murtaa puolustusasemia useilla eri hyökkäyksillä. Britit puolsutautuivat paitsi käsiasein ,mutta myös kääyttäen 9-paunan tykkejä, raketteja ja Gatling-konekiväärejä. Thesiger määräsi myös ratsuväkensä vastahyökkäyksen, joka jouduttiin kuitenkin kutsumaan takaisin Dabulamanzi kaMpanden johtaman hyökkäyksen uhatessa puolustusasemia etelästä. Hyökkäys etelästä tyrehtyi brittien tuleen ja Thesiger määräsi uuden ratsuväen rynnäkön. Tällä kertaa ratsuväki sai zulut vetäytymään ja vetäytyminen muuttui pian kaoottikseski paoksi. Brittien puolella olleet afrikkalaiset sotilaat seurasivat ratsuväkeä tappaen taistelukentälle jääneet haavoittuneet zulut.[1]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Britit olivat menettäneet taistelussa kaatuneina kaksi valkoista upseeria, seitsemän valkoista sotilasta ja viisi mustaa sotilasta. Zuluja kaatui yhteensä ehkä noin 1 200 ja heistä noin 500 muutaman sadan metrin etäisyydellä nrittien puolustusasemista. Seuraavana päivänä brittien onnistui saavuttaa piiritetty Eshowe.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d John Laband: Historical dictionary of the Zulu wars, s. 103-104. Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6300-2 (englanniksi)