Gideonin naiset
| Gideonin naiset | |
|---|---|
| Gideon’s Daughter | |
 Dvd-tallenteen kansi |
|
| Ohjaaja | Stephen Poliakoff |
| Käsikirjoittaja | Stephen Poliakoff |
| Säveltäjä | Adrian Johnston |
| Kuvaaja | Barry Ackroyd |
| Leikkaaja | Clare Douglas |
| Pääosat |
Bill Nighy Miranda Richardson Emily Blunt Tom Hardy |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | Talkback Productions, BBC |
| Levittäjä | Netflix |
| Ensi-ilta | 2006 |
| Kesto | 105 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Edeltäjä | Ystävät ja krokotiilit |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Gideonin naiset (Gideon's Daughter) on brittiläinen televisioelokuva vuodelta 2006. Sen käsikirjoitti ja ohjasi Stephen Poliakoff teemalliseksi jatko-osaksi kuukautta aiemmin ensiesitetylle tv-elokuvalleen Ystävät ja krokotiilit. Ainoa yhteinen henkilöhahmo elokuvissa on molempien kertojana toimiva Sneath, jota esittää Richard Lindsay. Elokuvan pääosia näyttelevät Bill Nighy, Miranda Richardson ja Emily Blunt.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Gideonin naiset tutkii rakastamisen, menettämisen, vanhemmuuden ja kuuluisuuden teemoja. Tarina sijoittuu 1990-luvun loppupuolelle Britannian työväenpuolueen uuden valtaannousun, prinsessa Dianan kuoleman ja Millennium Domen kiistellyn rakennushankkeen aikoihin. Gideon (Nighy) on menevä lontoolainen PR-mies, joka on jäänyt leskeksi ja vieraantunut tyttärestään Natashasta. Tytär (Blunt) inhoaa isäänsä, joka äidin eläessä oli tälle toistuvasti uskoton ja soitteli jopa tämän kuolinvuoteelta rakastajattarelleen. Ottaakseen etäisyyttä isäänsä Natasha suunnittelee ensin lähtevänsä vapaaehtoistyöhön Etelä-Amerikkaan tai opiskelemaan Edinburghin yliopistoon.
Stella (Richardson) on perheenäiti, joka suree ensimmäisellä pyöräilymatkallaan auton yliajamana kuollutta poikaansa. Hän pelkää nukkumista ja on ottanut yötyön supermarketista. Hän tapaa Gideonin, ja he rakastuvat toisiinsa surun ja menetyksen tunteen yhdistäminä.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Molemmat elokuvat saivat Britannian ensiesityksissään yli 10 miljoonaa katsojaa. Nighy ja Blunt olivat rooleistaan Golden Globe -ehdokkaina. Elokuva voitti Peabody-palkinnon huhtikuussa 2007.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 66th Annual Peabody Awards, toukokuu 2007.