Gibraltarin kansanäänestys suvereniteetista 2002
Gibraltarin kansanäänestys suvereniteetista oli 7. marraskuuta 2002 järjestetty kansanäänestys, jolla otettiin kantaa suunnitelmiin jakaa Gibraltarin suvereniteetti Yhdistyneen kuningaskunnan ja Espanjan välillä. Kansanäänestyksen tulos oli suunnitelman suuri vastustus. Vaikka Yhdistynyt kuningaskunta ja Espanja eivät kummatkaan tunnustaneet Gibraltarilla itsenäisesti järjestettyä kansanäänestystä, suunnitelmat alueen suvereniteetin jakamisesta haudattiin toistaiseksi.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan ja Britannian aluekiista Gibraltarilla juontaa juurensa Gibraltarin valtaukseen vuonna 1704 ja Utrechtin sopimukseen vuonna 1713, jolla Espanja luovutti alueen Britannialle. Espanja on kuitenkin yrittänyt saada alueen myöhemmin takaisin niin sotilaallisesti kuin diplomaattisestikin. Espanjan ja Britannian välillä oltiin käyty keskusteluja alueen suvereniteetin jakamisesta maiden välillä ja tieto näistä keskusteluista vuoti lehdistölle tammikuussa 2002. Tieto johti Gibraltarilla suuriin mielenosoituksiin. Gibraltarin parlamentti alkoi valmistella kansanäänestystä ja pääministeri Peter Caruana antoi tiedon äänestyksen pitämisestä 3. syyskuuta. Britannian Peter Hain oli jo aiemmin samana vuonna todennut, että maa ei tunnustaisi mitään kansanäänestystä, jonka järjestämisessä Britannia ei ollut mukana. Saman toisti Jack Straw.[1]
Järjestelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Britannian vastustuksesta huolimatta Gibraltarilla aloitettiin äänestykseen liittyvät järjestelyt 7. lokakuuta, jolloin valmisteltiin muun muassa äänestyksessä esitettävä kysymys ja lista 25:stä ulkomaalaisesta tarkkailijasta äänestystä varten. Kansanäänestykseen valittu kysymys oli yksinkertainen kyllä tai ei -kysymys:
- Do you approve of the principle that Britain and Spain should share sovereignty over Gibraltar?
- Oletko samaa mieltä periaatteesta, että Britannian ja Espanjan tulisi jakaa Gibraltarin suvereniteetti?[1]
Äänestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Äänestyspäivänä äänestyspaikkoja oli yhteensä 16, joista neljä oli liikkuvia. Äänestyspaikat aukesivat kello kahdeksan aamulla ja äänestys alkoi vilkkaana. Noin kolmessa tunnissa neljäsosa äänioikeutetuista oli käynyt äänestämässä. Koko äänestyksen aikana heistä äänestämässä kävi 87,9 %. Äänestyksen lopputulos oli lopulta ei-äänien murskavoitto. Kaikista äänistä niitä oli 98,97 % eli noin 17 900 kappaletta. Kyllä-ääniä oli vain 187.[1] Tyhjiä äänestyslippuja palautettiin 72 kappaletta.[2] Äänestyksen tulos julkaistiin puoli kolmelta aamulla.
Reaktiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ei-äänien suuri määrä oli voitto asiaa ajaneille gibraltarilaisille poliitikoille. Peter Caruana puhui tulosten julkaisun jälkeen gibraltarilaisten lähettämästä selkeästä viestistä. Britanniassa virallinen kanta oli kuitenkin edelleen se, että äänestyksellä ei ollut sitovaa merkitystä. Espanjassa asenteet olivat samankaltaiset. Ana Palacio kommentoi äänestystä sanomalla, että sillä ei ollut laillista sitovuutta ja että se oli YK:n päätöslauselmien vastainen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Peter Gold: Gibraltar – British or Spanish? Routledge, 2005. ISBN 0-415-34795-5 (englanniksi)
- ↑ Emma Daly: Gibraltar Rejects Power-Sharing Between Britain and Spain The New York Times. Viitattu 9.9.2012. (englanniksi)