Gianadelio Maletti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gianadelio Maletti (30. syyskuuta 1921 Milano9. kesäkuuta 2021 Johannesburg[1]), oli italialainen kenraali ja vuosina 1971–1975 Italian sotilaallisen tiedustelupalvelun (SID) D-osaston (vastavakoilu) päällikkö sekä P2-vapaamuurariloosin jäsen.[2][3] Maletti pakeni Etelä-Afrikkaan sen jälkeen kun hänet oli vuonna 1979 tuomittu neljäksi vuodeksi vankeuteen Piazza Fontanan pommi-iskuun syylliseksi epäiltyjen uusfasistien ulkomaille pakenemisen edistämisestä sekä väärästä valasta.[4][5][6] Hän oleskeli vuodesta 1980 lähtien Etelä-Afrikassa.[7]

Nuoruus ja ura Italiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malettin isä oli fasistinen kenraali Pietro Maletti (1880–1940), joka oli vastuussa ns. Debre Libanosin verilöylystä Etiopiassa vuonna 1937, jossa kylmäverisesti murhattiin useita satoja etiopialaisia munkkeja. Pietro Maletti oli kotoisin Mantovan maakunnan maaseudulta, kun taas hänen vaimonsa oli Milanon keskiluokkaa, ja heidän poikansa Gianadelio kasvoi aikuiseksi Milanossa, vain kivenheiton päässä siitä pankista jossa vuosikymmeniä myöhemmin tehty terrori-isku tulisi siirtämään hänen eläkevuosiensa asuinpaikan toiselle mantereelle.[8]

Maletti joutui toisessa maailmansodassa sotavangiksi vuonna 1943, kun liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa, jossa hän oli Italian armeijan komppanianpäällikkö. Sodan päätyttyä hän jäi armeijaan ja pääsi Civitavecchian sotakorkeakouluun 1952. Sitä seurasi opinnot USA:n Command and General Staff Schoolin (CGSS) kansainvälisillä kursseilla Fort Leavenworthissa. Vuosina 1963–67 Maletti oli sotilasattaseana Kreikassa. Hän ilmoitti tulossa olevasta vallankaappauksesta esimiehilleen muutamia kuukausia ennen kuin se tapahtui mainiten raportissaan kaikkien kaappausta suunittelevien upseerien nimet.[9] Tästä suorituksesta seurasi ylennys everstiksi ja nimitys pääesikunnan koulutusosaston komentajaksi 1968. Kolme vuotta myöhemmin, 1971 Maletti nimitettiin SID:in D-osaston päälliköksi. Hänen itsensä mukaan ainoa toimintaohje, jonka hänen esimiehensä kenraali Vito Miceli antoi, oli: «Ota vakoojat kiinni!».[9]

Harhautukset ja tuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maletti peri edeltäjältään ongelmallisen tilanteen. Piazza Fontanan verilöylyn tutkimusten edistyessä SID:in osallisuus siihen ja sitä edeltäneiden pommi-iskujen valmisteluihin alkoi asteittain paljastua. Tiedustelupalvelun agentti ja lehtimies Guido Giannettini, joka oli toiminut SID:in ja fasististen terroristien yhdysmiehenä, sai yhdessä kapteeni Antonio Labrunan kanssa Malettilta tehtäväkseen auttaa epäiltyjä poistumaan maasta, jotta nämä eivät joutuisi oikeuden eteen.[10] Maletti jatkoi myös edeltäjiensä aloittamia aktiivisia harhautuksia järjestämällä suuren asekätkön löytymisen Camerinon lähistöllä 10. marraskuuta 1972. Tämän asekätkön väitettiin olevan vasemmistoterroristien. Juonessa mukana ollut Il Resto del Carlino-lehden toimittaja, fasistisen Avanguardia Nazionale-järjestön entinen aktivisti Guido Paglia tärveli kuitenkin tämän harhautuksen lähes täysin paljastaessaan siitä seuraavana päivänä julkaisemassaan artikkelissa yksityiskohtia, jotka eivät vielä silloin olleet edes asekätkön löytäneiden karabinieerien tiedossa.[11]

Epäonnistuneet harhautukset johtivat ensin siihen, että Giannettini pakeni Argentiinaan, minkä jälkeen puolustusministeri Giulio Andreotti puuttui asiaan paljastaen kesäkuussa 1974 antamassaan haastattelussa että Giannettini oli SID:in palveluksessa.[12] Tammikuussa 1975 Maletti joutui virallisesti epäiltyjen listalle, ja hänen uransa D-osaston päällikönä oli siten lopussa. [13] Maletti ja kapteeni Labruna pidätettiin 28. maaliskuuta 1976 epäiltynä osallisuudesta Piazza Fontanan verilöylyyn.[14] Maletti tuomittiin 23. helmikuuta 1979 neljän vuoden vankeuteen rikollisten avustamisesta ja väärästä valasta.[15]

Entinen kenraali maanpaossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maletti ei jäänyt odottamaan asiansa käsittelyä korkeimmassa oikeudessa vaan pakeni keväällä 1980 Etelä-Afrikkaan, jossa hän on siitä asti asunut.[9] Hän sai sen jälkeen kaksi tuomiota poissaolevana: 14 vuotta vankeutta salaisen asiakirjan luovuttamisesta lehdistölle ja 15 vuotta oikeuden tutkimusten estämisestä. Maletti palasi vuonna 2001 tilapäisesti Italiaan todistamaan oikeudessa saatuaan takuut siitä että hän saisi sen jälkeen palata Etelä-Afrikkaan. [16] Malettin Italian-matkan edellytyksenä oli hänen 3. maaliskuuta 1997 Johannesburgissa sinne matkustaneille Verilöylykomitean jäsenille antamansa todistajanlausunto.[17]

Maletti antoi myöhemminkin tietoja, jotka ovat edistäneet tutkimuksia. Vuonna 2012 antamassaan haastattelussa hän sanoi tietävänsä, että Piazza Fontanan pommi-iskuun osallistui neljä terroristia, mutta ei suostunut nimeämään heitä itse. Hänelle ehdotettiin silloin kahta nimeä: Delfo Zorzi ja Ivano Toniolo. Maletti vahvisti näiden kahden osallisuuden tekoon mutta ei suostunut paljastamaan asiasta sen enempää yksityiskohtia.[18]

  • Cardini, Stefano (ed.): Piazza Fontana 43 anni dopo. Le verità di cui abbiamo bisogno. Mimesis, 2012. ISBN 9788857512914 (italiaksi)
  • Lanza, Luciano: Bombe e segreti. Piazza Fontana: una strage senza colpevoli. Milano: Elèuthera, 2009. ISBN 9788889490761 (italiaksi)
  • Zavoli, Sergio: La notte della Repubblica. Mondadori, 2015 (1992) 14. p.. ISBN 9788804401902 (italiaksi)
  • Salvini, Guido & Sceresini, Andrea: La maledizione di piazza Fontana. Chiarelettere, 2019, 2. p.. ISBN 9788861906341 (italiaksi)
  1. Pisa, Massimo: Morto il generale Gianadelio Maletti, l'agente segreto condannato per il depistaggio di piazza Fontana milano.repubblica.it. Viitattu 31.1.2022. (italiaksi)
  2. Salvini & Sceresini, s. 40
  3. Zavoli, s. 146
  4. Salvini & Sceresini, s. 43
  5. Zavoli, s. 141-142
  6. Cardini, s. 278
  7. Salvini & Sceresini, s. 216
  8. Salvini & Sceresini, s. 216-217
  9. a b c Salvini & Sceresini, s. 217
  10. Lanza, s. 119-120
  11. Lanza, s. 117-118
  12. Lanza, s. 120
  13. Lanza, s. 123
  14. Cardini, s. 277
  15. Lanza, s. 124
  16. Willan, Philip: Terrorists 'helped by CIA' to stop rise of left in Italy The Guardian. 26.3.2001. Viitattu 22.3.2020. (englanniksi)
  17. Verilöylykomitea Johannesburgissa 3. maaliskuuta 1997 Italian parlamentti. Viitattu 22.3.2020. (italiaksi)
  18. Salvini & Sceresini, s. 233