Giacomo Manzoni
Giacomo Manzoni (s. 1932) on italialainen säveltäjä.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manzoni aloitti sävellysopintonsa Messinassa vuonna 1948 Gino Contillin johdolla. Hän jatkoi opintojaan vuosina 1950–1956 Milanon konservatoriossa ja sai lisäksi vuonna 1955 oppiarvon nykyaikaisissa kielissä[1] Milanon Bocconin yliopistosta.[2]
Manzoni opetti vuodesta 1962 harmoniaa ja kontrapunktia Milanon konservatoriossa. Vuosina 1969–1974 hän työskenteli sävellysopettajana Bolognan Giovanni Battista Martini -konservatoriossa, josta palasi opettamaan Milanon konservatorioon vuoteen 1991 saakka.[2] Vuosina 1988–2003 hän opetti lisäksi Fiesolen musiikkikoulussa.[1] Vuonna 1982 Manzonila oli residenssi Berliinissä Deutscher Akademischer Austauschdienstin vieraana. Manzoni on käynyt pitämässä seminaareja sekä kursseja muiden muassa Pescarassa, San Marinossa, Parman yliopistossa, Granadassa, Buenos Airesissa, Berliinissä, Vancouverissa, Córdobassa, Santiagossa ja Osakassa.[2]
Manzoni on kirjoittanut eri aikakausien säveltäjistä ja muista musiikkiaiheista erinäisiin lehtiin; esimerkiksi vuosina 1958–1966 hän toimi musiikkikriitikkona L'Unità-lehdessä. Hän on ollut mukana toimittamassa ensyklopedisia teoksia. Hän myös käänsi italian kielelle Theodor Adornon ja Arnold Schönbergin kirjoituksia.[2] Daniele Lombardin kirja Pensare attraverso il suono (2016) käsittelee Manzonia.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Manzonin keskeisten teosten joukossa ovat näyttämöteokset La sentenza (kantaesitetty Bergamossa 1960) ja Atomtod (kantaesitetty Milanossa 1965). Hänen tuotantoonsa kuuluvat myös muiden muassa sävellykset kuorolle ja orkesterille, Modulor neljälle orkesterille (kantaesitetty Venetsian biennaalissa 1979) ja Masse: omaggio a Edgard Varèse pianolle ja orkesterille (1977). Manzonin ensimmäinen jousikvartetto on vuodelta 1971, ja sitä seurasi vuonna 1995 lisänimen Musica per Pontormo saanut jousikvartetto.[2]
Vuonna 1986 Manzonin teos Dedica sai kriitikkojen Abbiati-palkinnon parhaana uutena italialaisena teoksena.[2] Vuonna 1991 Manzoni sai Omaggio a M. Mila -palkinnon opetustyöstään ja vuonna 2007 Kultaisen leijonan Venetsian musiikkibiennaalissa elämäntyöstään. Vuonna 2013 hänet palkittiin Principe Gesualdo -palkinnolla.[1] Useita kansainvälisiä palkintoja Manzonille toi piano- ja orkesteriteos Masse: omaggio a Edgard Varèse (1977).[2]
Manzonin teosten esittäjien joukossa ovat olleet Bruno Maderna, Andrzej Markowski, Maurizio Pollini, Claudio Abbado, Riccardo Muti, Ernest Bour, Gary Bertini, ja Robert Wilson.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
