Gettysburgin puhe

Abraham Lincoln pitämässä Gettysburgin puhetta

Puhe kaiverrettuna marmoriin Lincoln Memorialissa Washingtonissa.

Gettysburgin puhe (engl. Gettysburg Address) oli Yhdysvaltojen presidentin Abraham Lincolnin kuuluisin puhe, ja yksi Yhdysvaltojen historian kuuluisimmista puheista. Lincoln piti puheen Pennsylvanian Gettysburgissa Soldiers' National Cemetery -hautausmaan (nyk. Gettysburg National Cemetery) vihkiäistilaisuudessa 19. marraskuuta 1863, neljä ja puoli kuukautta Yhdysvaltain sisällissodan käännekohtana olleen Gettysburgin taistelun jälkeen. Moni puheen osa on jäänyt elämään lentävinä lauseina. Tunnetuimmat näistä lienevät alku "Fourscore and seven years ago..." ('Seitsemänyhdeksättä vuotta sitten...') sekä varsinkin lopussa oleva luonnehdinta Yhdysvaltain demokraattisesta valtiomuodosta: "government of the people, by the people, for the people" ('kansalaisten hallinto, kansalaisten hoitamana, kansalaisia varten').^lähde?

Itse tilaisuudessa puhe oli toissijainen. David Wills, varakas asianajaja, oli ehdottanut valtion tukea hautausmaan perustamiseksi, ja hankkeen lopulla valmisteli komitean kanssa vihkiäistilaisuutta. Hän kutsui tilaisuuden pääpuhujaksi Edward Everettin, joka oli toiminut monessa valtiollisessa virassa (mm. ulkoministerinä) ja jota pidettiin aikansa parhaana puhujana. Tilaisuutta jopa siirrettiin, koska Everett sanoi, että tarvitsi enemmän aikaa puheen kirjoittamiseen. Wills ja muu komitea kutsuivat presidentti Lincolnin tilaisuuteen. Kirjeessään he sanoivat: "It is the desire that, after the Oration, you, as Chief Executive of the nation, formally set apart these grounds to their sacred use by a few appropriate remarks." ('Toivomme, että valtiomme johtajana voisitte juhlapuheen jälkeen virallisesti asettaa tämän maan pyhään käyttöön muutamilla asiaan kuuluvilla sanoilla.')^lähde?

Joskus väitetään, että Lincoln kirjoitti puheensa junamatkan aikana kirjekuoren taakse. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa: Lincoln valmisteli puheensa huolellisesti. Tutkijat kuitenkin kiistelevät täsmällisestä sanamuodosta. Puheesta on viisi erilaista luonnosversiota, joissa on pieniä eroja ja käsin tehtyjä korjauksia, ja varmasti ei tiedetä, mikä näistä versioista kuultiin itse tilaisuudessa. Alexander Blissin perheen omistuksessa ollut luonnos on parhaiten valmisteltu, luultavasti viimeisenä tehty ja ainoa kappale, jonka Lincoln allekirjoitti. Tätä versiota myös useimmiten siteerataan.^lähde?

Myös itse puhetilaisuudesta on ristiriitaisia aikalaiskertomuksia. Joidenkin kuulijoiden mukaan reaktio puheeseen oli hiljainen ja jopa viileähkö, sillä Lincolnin toivottiin puhuvan hieman pitempään kuin vain muutaman minuutin. Väitetään, että Lincolnin henkivartija Ward Hill Lamon totesi, että puhe ei, huonon auran tavoin, "kynnä", tosin tämän väitteen todenperäisyys ei ole varmaa. Toisissa lähteissä taas puhutaan valtavista suosionosoituksista; New York Timesin mukaan puheen keskellä ja sen jälkeen taputettiin. Everett kirjoitti Lincolnille myöhemmin, että piti puheesta ja olevansa yllättynyt siitä, että puhe kertoi enemmän kahdessa minuutissa kuin hän onnistui kertomaan kahdessa tunnissa. Lincoln puolestaan oli tyytyväinen, ettei puhe ollut täysin epäonnistunut^lähde?.

Puheen teksti

»Fourscore and seven years ago our fathers brought forth on this continent a new nation, conceived in liberty, and dedicated to the proposition that all men are created equal.

Now we are engaged in a great civil war, testing whether that nation, or any nation so conceived and so dedicated, can long endure. We are met on a great battle-field of that war. We have come to dedicate a portion of that field as a final resting-place for those who here gave their lives that this nation might live. It is altogether fitting and proper that we should do this.

But, in a larger sense, we cannot dedicate…we cannot consecrate…we cannot hallow…this ground. The brave men, living and dead, who struggled here, have consecrated it far above our poor power to add or detract. The world will little note nor long remember what we say here, but it can never forget what they did here. It is for us, the living, rather, to be dedicated here to the unfinished work which they who fought here have thus far so nobly advanced. It is rather for us to be here dedicated to the great task remaining before us…that from these honored dead we take increased devotion to that cause for which they gave the last full measure of devotion; that we here highly resolve that these dead shall not have died in vain; that this nation, under God, shall have a new birth of freedom; and that government of the people, by the people, for the people, shall not perish from the earth.»

»87 vuotta sitten isämme loivat tälle mantereelle vapauden nimissä uuden kansakunnan, joka omistettiin ajatukselle, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi.

Nyt taistelemme suuressa sisällissodassa, joka koettelee voiko tämä kansakunta, tai mikään kansakunta, joka niin on luotu ja omistettu, kestää pitkään. Olemme kokoontuneet tämän sodan suurelle taistelukentälle. Olemme tulleet varaamaan osan tästä kentästä viimeiseksi leposijaksi niille, jotka antoivat täällä henkensä, jotta tämä kansakunta saisi elää. On kaikin puolin sopivaa ja oikein, että teemme näin.

Mutta suuremmassa mielessä, emme voi varata – emme voi siunata – emme voi pyhittää tätä maata. Nämä urheat miehet, elävät ja kuolleet, jotka taistelivat täällä, ovat siunanneet sen korkeammalle kuin mihin on heikossa vallassamme lisätä tai ottaa pois. Maailma ei huomaa eikä kauaa muista sitä, mitä me sanomme täällä, mutta se ei voi ikinä unohtaa mitä he tekivät täällä. Sen sijaan meidän, elävien, pitää omistautua täällä sille keskeneräiselle työlle, jota täällä taistelleet niin ylväästi edistivät. Sen sijaan meidän pitää olla omistautuneita edessä olevalle suurelle tehtävälle, ottaen näiltä kunniakkailta vainajilta antaumusta siihen aatteeseen, mihin he antoivat viimeisen täyden antaumuksen ponnistuksensa; että korkeasti päätämme että nämä vainajat eivät kuolleet turhaan; että tämä Jumalan alainen kansakunta kokee uuden vapauden syntymän, ja että kansalaisten hallinto, kansalaisten hoitamana, kansalaisia varten, ei katoa maan päältä.»