Germaniumtetrakloridi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Germaniumtetrakloridi
Tunnisteet
CAS-numero 10038-98-9
PubChem CID 66226
Ominaisuudet
Molekyylikaava GeCl4
Moolimassa 214,43
Ulkomuoto Väritön neste
Sulamispiste -49,5 °C[1]
Kiehumispiste 83,1 °C[1]
Tiheys 1,874 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Germaniumtetrakloridi (GeCl4) on germaniumin ja kloorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Yhdistettä käytetään germaniumin, muiden germaniumyhdisteiden ja optisten kuitujen valmistuksessa.

Huoneenlämpötilassa germaniumtetrakloridi on väritöntä nestettä. Se reagoi veden kanssa hydrolysoituen germaniumdioksidiksi ja välivaiheina muodostuu germaniumkloridioksideja. Yhdiste liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin, bentseeniin ja tetrakloorimetaaniin. Emäksisissä olosuhteissa se voi reagoida alkoholien kanssa. Germaniumtetrakloridi on Lewis-happo ja muodostaa useita kompleksiyhdisteitä esimerkiksi heksaklorogermanaatti-ionin ([GeCl6]2-). Germaniumtetrakloridi voidaan pelkistää germaniumin avulla germaniumdikloridiksi ja litiumalumiinihydridillä germaaniksi.[1][2][3][4][5]

Valmistus ja käyttö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Germaniumtetrakloridia valmistetaan germaniumin ja kloorin välisellä reaktiolla tai yleisemmin germaniumdioksidin ja vetykloridin välisellä reaktiolla.[1][2][3][4][5]

Ge + 2 Cl2 → GeCl4
GeO2 + 4 HCl → GeCl4 + 2 H2O

Germaniumtetrakloridia voidaan käyttää puhtaan germaniumin valmistuksessa. Lisäksi siitä valmistetaan useita germaniumyhdisteitä, esimerkiksi organogermaniumyhdisteitä, ja germaniumoksidipohjaisia optisia kuituja.[1][3][5]

  1. a b c d e f Dennis W. Thomas, Tariq Mahmood & Charles B. Lindhal: Germanium and Germanium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011.
  2. a b Jean Scoyer, Hélian Guislain & H. Uwe Wolf: Germanium and Germanium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. (englanniksi)
  3. a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 319–320. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398 (englanniksi)
  4. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 897. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.11.2020). (englanniksi)
  5. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 450. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)