Georgi Lytkin
| Georgi Lytkin | |
|---|---|
| Joguš | |
 Georgi Lytkin |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Georgi Stepanovitš Lytkin |
| Syntynyt | 1835 |
| Kuollut | 1906 (70–71 vuotta) |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | kirjailija, opettaja, kielentutkija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | komi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Georgi Stepanovitš Lytkin (1835–1906) oli komilainen kirjailija ja opettaja. Lytkinin suoritettua 1855–1859 yliopistolliset opintonsa Pietarin yliopiston itämaisessa tiedekunnassa hänet lähetettiin kaksivuotiselle tutkimusmatkalle Astrahanin ja Stavropolin kuvernementteihin kalmukin ja oiratin kielen tutkimista varten, valmistumaan mongolin kielen professorinvirkaan. Näihin aikoihin virinneet vapaammat tuulahdukset Venäjän yhteiskunnallisessa elämässä saivat hänet kuitenkin hylkäämään nämä aikeet ja pyrkimään Komiin kotiseudulleen kansan valistajaksi. Tässä tarkoituksessa hän pyrki Ust-Sysolskin piirikunnan tarkastajaksi, joksi häntä ei kuitenkaan nimitetty. Lytkin antautui nyt opettajauralle ja saikin vihdoin – kolme vuotta palkattomana toimittuaan – opettajanviran eräästä Pietarin kymnaasista.[1]
Lytkinin merkittävin teos on venäjäksi ja komiksi eli syrjääniksi ilmestynyt Syrjäänien alue Permin hiippakunnan alaisuudessa sekä syrjäänin kieli (1899), jonka ensimmäisessä osassa on muun muassa monipuolinen ja seikkaperäinen esitys komien käännyttäjän, Tapani Permiläisen elämästä ja toiminnasta, jälkimmäisessä osassa taas muun muassa pieni komilainen kansanrunokokoelma, komilais-venäläinen sanasto ja lyhyt komin kielioppi. Kirja, jolla on huomattava tieteellinenkin arvo, sai komilaistenkin keskuudessa paljon lukijoita ja vaikutti herättävästi heidän kansallistuntoonsa. Mahdollistaakseen kirkollisen opetuksen ja jumalanpalveluksen muuttamisen kominkieliseksi Lytkin käänsi komiksi muun muassa liturgian (1883), evankeliumit ja Apostolien teot (1885) ja Psaltarin (1885). Lytkin teki myös monta epäonnista yritystä saadakseen komin kielen opetuskieleksi komilaisalueen kouluihin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Lytkin, Georgij Stepanovitš, Tietosanakirja osa 5, palsta 1326, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1913
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Georgi Lytkin on Wikiaineistossa- Paula Kokkonen, Yrjö Wichmannin keruuvuosi Komissa: muinaispermiä, murteita ja Kuratovin runoja
- Tapani Permiläinen ja anbur (Artikkelissa käsitelty muun muassa Lytkinin teosta Syrjäänien alue Permin hiippakunnan alaisuudessa sekä syrjäänin kieli.)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
