Georges Simenon
| Georges Simenon | |
|---|---|
_without_hat_by_Erling_Mandelmann.jpg) Georges Simenon vuonna 1963. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. helmikuuta 1903 Liège, Belgia |
| Kuollut | 4. syyskuuta 1989 (86 vuotta) Lausanne, Sveitsi |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Aikakausi | 1931–1972 |
| Tyylilajit | rikoskirjallisuus |
| Esikoisteos | Pietr-le-Letton (1931) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Georges Joseph Christian Simenon (13. helmikuuta 1903 Liège – 4. syyskuuta 1989 Lausanne) oli belgialainen kirjailija, joka kirjoitti ranskaksi. Hänet tunnetaan etupäässä komisario Maigret’stä kertovista salapoliisiromaaneistaan.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Simenon syntyi Liègessä Belgiassa ja toimi nuorena kotikaupungissaan toimittajana. Hän muutti Pariisiin vuonna 1922 ja alkoi välittömästi kirjoittaa erilaisia kertomuksia, aluksi kauhukirjallisuutta. Hän kirjoitti vielä tuolloin lähinnä salanimillä. Simenonin ensimmäinen varsinainen romaani, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), ilmestyi vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'stä kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti.[1] Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana.
Esikuvat ja tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ihmiskuvauksen mallia Simenon otti sekä ympäristöstään että maailmankirjallisuudesta: esikuvina voi nähdä Nikolai Gogolin ja Honoré de Balzacin. Hän oli jonkin aikaa työssä Pariisin rikospoliisissa. Toisen maailmansodan jälkeen Simenon alkoi matkustella laajalti eri maissa ja muuttikin ensin Yhdysvaltoihin ja myöhemmin Sveitsiin. Simenon on kuvannut Maigretin humanistiksi, joka ymmärtää ihmisten heikkouksia ja jonka myötätunto on pienen ihmisen puolella. Maigret-kirjojen rinnalla Simenon kirjoitti psykologisia romaaneja, joissa on usein mukana sortuminen yhteiskunnan lakien ulkopuolelle. Romaaneissaan Simenon kulkee eri maissa ja erilaisissa sosiaalisissa asemissa. Pääpaino on silti aina yksilössä, usein kriisiin ajautuneessa ihmisessä.[1]
Myös Maigret-kirjoissaan Simenon kuvaa mitä erilaisimpia elinympäristöjä loistohotelleista köyhälistön kortteleihin. Hänen kirjoitustyylinsä on toteavaa ilman tehon tavoittelua tai dramaattisuutta. Alamaailman tunnelman hän pystyy luomaan käyttämättä alamaailman ilmaisuja. Hän ei myöskään esiinny sosiaalikriitikkona ja saarnaajana. Sen sijaan häntä on kutsuttu synkäksi kirjailijaksi ja skeptikoksi, mutta muutamissa teoksissaan hän silti kuvaa valoisaa, idealistista viattomuutta tai epäitsekästä rakkautta.[2]
Simenon Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maigret-romaaneja on julkaistu suomeksi vuodesta 1953 alkaen. Suurimpaan painosmäärään on yltänyt teos Sairaalan kellot.[1]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Georges Simenon oli 1900-luvun määrällisesti tuotteliaimpia kirjailijoita: hän kirjoitti yli 400 romaania tai novellia ja kirjoitti työskennellessään noin 70 sivua päivässä.
Vaikka monet romaanit – varsinkin Maigret’n uraa käsittelevät – olivat hyvinkin kaavamaisia, arvostelijat eivät koskaan leimanneet Simenonia roskakirjailijaksi. Häntä pidetään edelleenkin erinomaisena todellisen elämän tunteen ja tunnelman luojana. Simenonin kirjoja on käännetty 55 kielelle ja niitä on myyty kansainvälisesti yli 1,4 miljardia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Palmén, Aili: Georges Simenon, teoksessa Mitä Missä Milloin 1977, s. 311-3. Otava, 1976. ISBN 951-1-04061-8
- ↑ ”Simenon, Georges”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6265–6266. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Georges Simenon 1903-1989 (Arkistoitu – Internet Archive), DekkariNetti
- Timonen, Lauri: ”Vasenkätisiä varjoja – lyhyt katsaus Simenon-filmatisointeihin”. Filmihullu 3/2014.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
