Georges Petit

Maurice Réalier-Dumas'n (1860–1928) juliste Georges Petit'n galleriassa Pariisissa 1897 pidettyyn näyttelyyn.

Georges Petit (11. maaliskuuta 1856 – 12. toukokuuta 1920) oli ranskalainen taidekauppias ja keskeinen hahmo pariisilaisessa taidemaailmassa sekä tärkeä impressionististen taiteilijoiden tukija.

Uran alkuvaiheet

Petit'n isä oli François Petit, joka perusti 1846 taidekaupan Pariisiin osoitteeseen 7, rue Saint-Georges. Muutamassa vuodessa Galerie François Petit oli Ranskan taidemarkkinoiden vaikutusvaltaisimpia yrityksiä.

Robert Jensenin kirjan Marketing Modernism in Fin-de-Siecle Europe mukaan huutokauppakamarilla oli "useita tehtäviä, kuten esineen aitouden vahvistaminen, sen kuljettaminen markkinoiden vaarojen läpi, sen provenienssin vakiinnuttaminen ja niiden kriitikkojen ja historioitsijoiden luettelointi, jotka määrittelevät taiteilijan merkityksen".

Georges Petit peri vuonna 1877 yrityksen sekä myös linnan ja sekä 3 miljoonaa frangia. Hän rakensi kaupunkitalon rue de Sèzen varrelle. Hänen vuotuiset menonsa olivat noin 400 000 frangia. Se meni vaimon, lasten ja rakastajattaren elatukseen sekä ammuntaharrastukseen.

Jensenin mukaan Émile Zola on sanonut, että nuorempi Petit oli "isäänsä kunnianhioisempi… siinä määrin kilpailuhenkinen, että hän halusi tuhota kilpailijansa". Jensen jatkaa: "[Petit] odotti … aina toukokuussa amerikkalaisten tuloa Pariisiin. Ja minkä hän osti 10 000 frangilla, hän myi 40 000:lla."

Impressionismi

Petit alkoi ostaa impressionistien töitä jo 1878, jolloin hän toimi asiantuntijana Jean Victor Louis Fauren teosten ja Claude Monet'ta aiemmin tuenneen, vararikkoon menneen Ernest Hoschedén kokoelman teosten myynnissä. Petit oli siinä vaiheessa vain 22-vuotias, ja oli kulunut vasta vuosi siitä, kun hän oli perinyt yrityksen, joten hänen yhteytensä impressionisteihin alkoi samaan aikaan kuin hänen uransa. Yhdysvaltalaisen National Gallery of Artin elämäkerta-artikkelin mukaan siihen päättyivät impressionistien' "laihat vuodet" , ja heidän työnsä olivat jo löytäneet markkinat.

Kilpailijoita ja nousu merkittävään asemaan

Karja juomassa on Constant Troyonin maalaus, esillä vuonna 1883 Georges Petit'n galleriassa.

Petit ja taidekauppias Paul Durand-Ruel (1831–1922) kilpailivat ankarasti. Durand-Ruel otti yrityksen haltuun isältään 1865. Petit'n ja Durand-Ruelin galleriat olivat olleet kaksi merkittävintä yritystä Pariisissa 1850-luvulta alkaen. Paul Durand-Ruel oli 25 vuotta vanhempi kuin Petit, ja hän oli ottanut impressionistit hoiviinsa jo 1870.

Galleria, jonka Petit avasi 12, rue Godot de Mauroyhin vuonna 1881 oli suosittu vaihtoehtoinen näyttelytila viralliselle Pariisin salongille. Petit'n galleria siirtyi myöhemmin Pariisin keskustaan osoitteeseen 8, rue de Sèze.

Petit teki yksityisistä näytöistä suuria seurapiiritapahtumia. Hän suunnitteli sarjan Expositions internationales de Peinture, ja ensimmäinen pidettiin 1882. John Singer Sargent lähetti Vernon Leestä maalamansa muotokuvan avajaistilaisuuteen, ja työ sai hyvin ristiriitaisia arvioita. Sargent kirjoittaa: "se on asetettu näytteille… ja on herättänyt monissa tyrmistystä".

Tilaisuudet houkuttivat kuuluisia tekijöitä kuten Monet, Camille Pissarro, Auguste Renoir ja Alfred Sisley.

Sisley piti laajoja retrospektiivisiä näyttelyitä Petit'n galleriassa 1880- ja 1890-luvulla. Se oli Petit'ltä kuin vallankaappaus, sillä Sisley oli aiemmin yhdistetty Durand-Rueliin. Vuonna 1897 asetti näytteille 146 Sisleyn maalausta ja viisi pastellityötä, jotka kattoivat koko hänen uransa. Kahden vuoden kuluttua, kuukausi Sisleyn kuoleman jälkeen, oli Galerie Georges Petit myynyt Sisleyn työhuoneessa olevat teokset huutokaupalla tämän lasten puolesta.

"Mahtava kauppias"

National Gallery of Artin elämäkerrassa sanotaan, että "Petit' toimi yhteistyössä myös Pariisin salongin taiteilijoiden kanssa ja hoiti monien aikakauden menestyvien ja suosittujen taiteilijoiden myyntiä, kilpaillen toisen pariisilaisen kauppiaan Boussod & Valadonin kanssa Goupil & Cien seuraaja. Häntä sanottiin "mahtavaksi kauppiaaksi", ja merkittävimmät Pariisin huutokaupoista... pidetiin hänen tiloissaan, koska Hôtel Drouot'n tilat olivat riittävät. Se seikka vain lisäsi kilpailua Durand-Ruelin kanssa, sillä Petit ei halunnut kilpailijansa toimivan 'asiantuntijana galleriassaan pidetyissä julkisissa myyntitilaisuuksissa".

Michael C. FitzGerald kirjoittaa teoksessaan The Making of Modernism, että "1890-luvulla [Petit oli] vienyt useita impressionisteja heidän alkuperäiseltä kauppiaaltaan Durand-Ruelilta, ja hänellä oli esillä sellaisia merkittäviä teoksia kuin Monet'n Aamu Seinellä ja Normandian rannikon sarja. Pariisin taidemaailman läpikotaisin tunteneen Émile Zolan mukaan Petit oli kauppiaiden "apoteoosi", kun impressionismin markkinat laajenivat ja kauppiaiden välinen kilpailu kiristyi".

Petit piti tiloissaan huutokauppoja, esimerkiksi Naryškinin kokoelman 1883, Chocquet- ja Doria-kokoelmat 1889 ja Edgar Degas'n ateljeen myynnin 1918–1919.

Whistler Centren elämäkerturi kirjoittaa, että Petit'n Société internationale de Peinturea hoidettiin samoin periaattein kuin Grosvenor Gallerya. Kuten Grosvenorilla, silläkin oli taiteilijoista koostuva neuvonantajaryhmä (mukana esimerkiksi Alfred Stevens, Raimundo de Madrazo y Garreta ja Giuseppe De Nittis), mutta todellisuudessa siitä vastasi yksin Petit. Mukana oli myös muita taiteilijoita, kuten Paul Baudry, Jean-Léon Gérôme, Jozef Israëls, Lawrence Alma-Tadema, John Everett Millais, Ludwig Knaus ja Adolph Friedrich Erdmann von Menzel.

Whistler Centren mukaan vuodesta 1881 alkaen "galleria alkoi myydä grafiikkaa ja erikoistui monokromeen, aikalaistaiteilijoiden, esimerkiksi Félix Bracquemondin ja Marcellin Desboutinin", korkealaatuisiin vedoksiin.

Auguste Rodin asetti 1887 galleriassa näytteille Suudelman ja kolme hahmoa sarjasta Calais'n porvarit. 1889 Rodin ja Monet pitivät siellä yhteisnäyttelyn, jossa Rodinilla oli esillä 36 teosta. August Rodin Projectin mukaan "Georges Petit'n näyttely sinetöi Rodinin aseman Ranskan merkittävimpänä kuvanveistäjänä ja avasi ovet kokoelmiin ja museoihin ympäri maailman."

1880-luvun lopulla Petit ei ottanut harjoittelijaksi Louis-Ambroise Vollardia (1866–1939), koska tämä ei osannut vieraita kieliä. Vollardista tuli myöhemmin kuuluisa taidekauppias ja myös innokas keräilijä sekä merkittävä julkaisija. Vollardilla oli suuri merkitys Paul Cézannein, Aristide Maillolin, Pablo Picasson, Georges Rouault'n, Paul Gauguinin ja Vincent van Goghin urien kannalta.

Galleria Petit'n jälkeen

Petit'n kuoltua Galerie Georges Petit'n hankkivat merkittävät taidekauppiaat, veljekset Gaston ja Josse Bernheim, ja heidän kumppaninsa Étienne Bignou. George Keller, joka loi tuolloin yhteistyösuhteet Salvador Dalíin, tuli johtajaksi 1929.

Henri Matisse piti 1931 galleriassa laajan retrospektiivisen näyttelyn, joka on laajin hänen teostensa Ranskassa koskaan pidetty näyttely.

Vuonna 1932 galleriassa oli tärkeä Pablo Picasson teosten retrospektiivinen näyttely. Taidehistorioitsija Michael C. FitzGerald kirjoittaa, että "225 maalausta, seitsemän veistosta ja kuusi kirjankuvitusta sisältänyt näyttely oli todellinen pommi. Jo kokonsa vuoksi, mutta myös siksi, että se kattoi Picasson uran vuodesta 1900 alkuvuoteen 1932."

FitzGerald arvelee, että "Galerie George Petit oli malli siitä, millaiseksi taidekauppiaiden ja keräilijöiden uusi suhde muotoutui 1930-luvun alussa". Hän jatkaa: "Vaikka gallerian nimi modernin taiteen historiassa on maineikas, se oli jo etääntynyt kauaksi alkuperäisestä, kun Picasson restrospektiivi ripustettiin."

Galerie Georges Petit suljettiin 1933, ja sen omaisuus myytiin huutokaupalla.

Näyttelyt

• 1896 – 13me Exposition International

Lähteet

• Jensen, Robert, Marketing Modernism in Fin-de-Siecle Europe, 1994;
• Biography at the Centre for Whistler Studies (Arkistoitu – Internet Archive)
• National Gallery of Art USA;
• O'Hare, Mary-Kate, John Singer Sargent and Modern Womanhood, The Magazine Antiques, 1 March 2006;
• Stair Sainty Gallery;
• giverny.org;
• Claude Monet virtual museum (Arkistoitu – Internet Archive);
• Michael C. FitzGerald, The Making of Modernism: Picasso and the Creation of the Market for Twentieth-Century Art, 1995;
• Metropolitan Museum of Art, Chronology of the Artist's Life (Rodin);
• Matisse, Henri and Jack D. Flam, Matisse on Art, 1973;
• Exhibition Notes: Cézanne to Picasso: Ambroise Vollard, Patron of the Avant-Garde, The Art Institute of Chicago
• Dalí, Salvadore, The Secret Life of Salvador Dalí, 1993.

Aiheesta muualla

• artnet.com, chronology on Alfred Sisley
• Website of Hôtel Drouot (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (ranskaksi)
• White House image of Morning on the Seine
• August Rodin Project, August Rodin: His Life and Art (Arkistoitu – Internet Archive)
• The Art Institute of Chicago: Cézanne to Picasso: Ambroise Vollard, Patron of the Avant-Garde
• Website of the Galerie Bernheim-Jeune (Arkistoitu – Internet Archive)
• Salvador Dali Surreal