George Fiala
George Fiala (ukr. Юрій Фіала, Juri Fiala; 31. maaliskuuta 1922 Kiova – 6. tammikuuta 2017 Montreal) oli ukrainalaissyntyinen, vuonna 1955 Kanadan kansalaisuuden saanut säveltäjä, pianisti ja kapellimestari.[1]
Fialan molemmat vanhemmat soittivat pianoa. Hänen tätinsä oli sopraano Oksana Uljanytska.[2] Fiala aloitti pianotunneilla käymisen 7-vuotiaana ja sai vuodesta 1934 opetusta Kostjantyn Myh’ailovilta. Vuonna 1935 Fialan säveltämä masurkka julkaistiin osana lasten tekemistä kappaleista kerättyä nuottikokoelmaa Moskovassa. Vuosina 1939–1941 Fiala opiskeli Kiovan Tšaikovski-musiikkiakatemiassa Volodymyr Hrudynin, Lev Revutskyin, Borys Ljatošynskyin ja Andri Olh’ovskyin johdolla. Hän tutustui myös Sergei Prokofjeviin, Dmitri Šostakovitšiin ja Aram Hatšaturjaniin. Vuosina 1942–1945 Fiala opiskeli Hansmaria Dombrowskin johdolla Berliinissä, jossa hän sai tohtorin arvon musiikkitieteessä vuonna 1945. Samalla hän sai orkesterinjohdon opetusta Wilhelm Furtwängleriltä.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Fiala asui Belgiassa, jossa häntä opetti Léon Jongen. Hänelle myönnettiin vuonna 1946 Vatikaanista stipendi, jonka turvin hän pystyi keskittymään seuraavien vuosien ajan säveltämiseen. Fiala osallistui pianistina, säveltäjänä ja kapellimestarina André Sourisin johtamaan Séminaire des arts -tapahtumaan, jonka yhteydessä hän pääsi tutustumaan uuteen pariisilaiseen koulukuntaan, jota edustivat Pierre Boulez, Serge Nigg ja René Leibowitz.[1] Fiala myös johti Belgian kansallisorkesterin esityksiä. Hän muutti tammikuussa 1949 Kanadaan. Siellä häneltä julkaistiin pian lapsille sävellettyjä pianominiatyyreja. Kanadassa ensimmäisen esiintymisensä pianistina Fiala teki Torontossa 18. maaliskuuta 1949.[2] Vuosina 1967–1987 hän työskenteli tuottajana Radio Canada Internationalin venäjänkielisissä lähetyksissä Montrealissa.[1] Tämän jälkeen Fiala omistautui täysin säveltämiselle, jota jatkoi kuolemaansa saakka.[2]
Fialan orkesterituotantoon kuuluu muun muassa viisi sinfoniaa ja kolme pianokonserttoa. Lisäksi hän sävelsi muun muassa pianosävellyksiä, lauluja ja kamarimusiikkia eri kokoonpanoille.[2] Fiala sävelsi tonaalista musiikkia 1960-luvun alkupuolelle saakka. Tämän jälkeen hän kuvailunsa mukaan yhdisti aiemmat sävellysmenetelmänsä sarjallisiin periaatteisiin. Fiala oli Canadian League of Composersin jäsen.[1] Hänen teoksiaan on esitetty myös Ukrainassa; esimerkiksi Millennium Liturgy esitettiin vuonna 1987 sekä Edmontonissa että Kiovassa.[2][1] Fiala sai vuonna 1974 Kanadan ukrainalaisen komitean Ševtšenko-mitalin ja vuonna 1987 American Biographical Institutein kunniamitalin.[1]