George Bell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
George Kennedy Allen Bell
Bell vuonna 1931
Bell vuonna 1931
Henkilötiedot
Syntynyt4. helmikuuta 1883
Hampshire, Englanti
Kuollut3. lokakuuta 1958 (75 vuotta)
haudattu Oxfordin tuomiokirkkoon
Kansalaisuus Englantilainen
Vanhemmat James Allen Bell
Sarah Georgina Megaw
Puoliso Henrietta Livingstone (avioliitto 1918)
Ura
Uskontokunta Anglikaaninen kirkko
Kirkollinen arvonimi Chichesterin piispa
Canterburyn tuomiokirkon dekaani (1925–1929)
Parlamentin ylähuoneen jäsen (1937–1958)

George Kennedy Allen Bell (4. helmikuuta 18833. lokakuuta 1958) oli Chichesterin piispa, Canterburyn tuomiokirkon dekaani, Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin ylähuoneen jäsen sekä ekumenian uranuurtaja.

Piispa Bell tunnetaan ilmamarsalkka Arthur Harrisin Saksan asutuskeskuksiin johtamien yöllisten terroripommitusten vastustajana. Hän oli saksalaisen vastarintaliikkeen tukija.

»Olen varma siitä että Saksassa on nyt erittäin monta Gestapon ja konekiväärin hiljentämiä, jotka kaipaavat vapautusta jumalattomasta natsihallinnosta ja kristillistä järjestystä, johon me ja he voivat olla osallisia [1]»
(George Bell)

Ekumeeniset ponnistelut rauhan eteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bell yritti jo ennen sotaa varoittaa Eurooppaa natsien suunnitelmista. Sodan sytyttyä Bell toi Britannian hallitukselle tietoja saksalaisesta vastarintaliikkeestä natsihallintoa vastaan. Bell oli sodan aikanakin yhteydessä saksalaiseen vastarintaliikkeeseen ja koetti hankkia sille tukea Saksan ulkopuolelta. Lisäksi hän pyrki pelastamaan juutalaisia natsien vainolta.[2] Piispa Bell järjesti 27. heinäkuuta 1945 Holy Trinity -seurakunnassa Lontoossa muistojumalanpalveluksen Flossenbürgin keskitysleirillä 9. huhtikuuta teloitetun ystävänsä Dietrich Bonhoefferin muistolle. [2]

  • Metaxas, Eric (suom. Pitkänen, Merja ja Sevón, Marja: Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja. Päivä Osakeyhtiö, 2013. ISBN 978-952-475-585-6
  1. Bonhoeffer, 2013. Juoni Hitlerin pään menoksi, sivu 399
  2. a b Bonhoeffer, 2013. Prologi, sivut 9–12