George Anson (paroni)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| George Anson | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. huhtikuuta 1697 |
| Kuollut | 6. kesäkuuta 1762 |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
.svg){kind=small} Yhdistynyt kuningaskunta |
| Palvelusvuodet | 1712 - 1762 |
| Komentajuudet | HMS Centurion |
| Taistelut ja sodat |
Sota Jenkinsin korvasta Itävallan perimyssota Seitsenvuotinen sota |
| Sotilasarvo | Amiraali |
George Anson, Ansonin 1. paroni (23. huhtikuuta 1697 – 6. kesäkuuta 1762) oli englantilainen amiraali ja rikas aristokraatti, joka muistetaan maailmanympäripurjehduksestaan ja kuninkaallisen laivaston johtamisesta seitsenvuotisen sodan aikana.
Ansonin isä oli Shugboroughin William Anson ja hänen äitinsä Isabella Carrier. Äiti oli Macclesfieldin jaarlin ja lordikansleri Thomas Parkerin käly. Tästä sukusiteestä oli hyötyä tulevalle meriupseerille.
George Anson liittyi laivastoon helmikuussa 1712 ja yleni nopeasti luutnantiksi. Hän sai ensimmäisen komentajuutensa 1722, ja kapteeniksi hänet ylennettiin 1724. Hän palveli Pohjois-Amerikassa 1724-30 ja uudelleen 1733-35 laivojen HMS Scarborough ja HMS Squirrel kapteenina. Vuonna 1737 hän sai 60-tykkisen linjalaivan HMS Centurionin komentajuuden.
Maailmanympärysmatka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sodan Jenkinsin korvasta käynnistyttyä Anson ylennettiin kommodoriksi ja lähetettiin sotimaan Espanjan omistuksia vastaan Etelä-Amerikkassa komennossaan kahdeksasta laivasta koostunut osasto. Se koostui lippulaiva Centurionin lisäksi viidestä sotalaivasta ja kahdesta huoltolaivasta.
Huono-onninen retkikunta ei onnistunut alkuperäisessä tehtävässään, vaan koki jatkuvia vastoinkäymisiä. Koska matkan alkaminen oli myöhässä, Anson joutui kiertämään Kap Hornin aikana, jolloin Atlantin ja Tyynenmeren risteämisalueella vallitsi myrskyinen sää. Kaksi laivoista ei onnistunut ohittamaan Kap Hornia ja palasivat Englantiin. HMS Wager haaksirikkoutui Chilen edustalla. Kun Ansonin retkikunta saapui Juan Fernándezille, oli laivojen määrä huvennut kolmeen ja hänen miehistönsä laskenut 961 miehestä 335 mieheen. Koska Perun edustalla ei ollut merkittävästi espanjalaislaivastoa, hän onnistui häiritsemään vihollista ja ryöstämään 13.–15. marraskuuta 1741 pienen Paitan kaupungin Perussa.
Kun hänen miehistönsä tila heikkeni keripukin vuoksi ja laivansa alkoivat olla matkan kuluttamia, Anson joutui siirtämään loput miehistöstään Centurioniin. Retkikunta pysähtyi lepäämään Tinianin saarelle, josta se jatkoi Macaoon marraskuussa 1742. Ansonilla oli vaikeuksia kiinalaisten kanssa, mutta selvittyään niistä hän päätti purjehtia kaakkoon saalistamaan rikkaita espanjalaiskaljuunoita, jotka huolehtivat kaupankäynnistä Meksikon ja Filippiinien välillä. Retkikunnan monet vastoinkäymiset palkittiin, kun 20. kesäkuuta 1743 Centurion onnistui kaappaamaan Manilan kaljuuna Nuestra Señora de Covadongan, joka kuljetti aikanaan käsittämättömän suurta aarretta: 1 313 843 hopearahaa. Anson purjehti takaisin Macaoon, jossa myi kaapatun lastin ja purjehti Hyväntoivonniemen kautta Englantiin, jonne hän saapui 15. kesäkuuta 1744.
Palkkio teki Ansonista rikkaan miehen, mikä mahdollisti myöhemmin sukukartanon rakentamisen Shugborough Halliin.
Myöhempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anson toimi parlamentin jäsenenä 1744-1747. Vuonna 1747 hän komensi laivastoa, joka voitti ranskalaisen amiraali de la Jonquièren laivaston Kap Finisterren ensimmäisessä taistelussa. Ansonin laivat onnistuivat kaappaamaan neljä linjalaivaa, kaksi fregattia ja seitsemän kauppalaivaa. Tämä lisäsi Ansonin suosiota, ja hänet ylennettiin vara-amiraaliksi ja aateliseksi Sobertonin paroni Ansoniksi.
Amiraliteetin ensimmäinen lordi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Anson jatkoi meriupseerin uraansa hallintotehtävissä joulukuusta 1744 alkaen. Amiraliteetin ensimmäinen lordina hän toimi kesäkuusta 1751 marraskuuhun 1756 ja jälleen kesäkuusta 1757 kuolemaansa saakka. Hänen uudistuksiinsa kuuluivat mm. merijalkaväen siirtäminen armeijalta laivastolle, aliupseereiden omat univormut sekä ikääntyneiden kapteenien ja amiraalien eläkkeelle siirtymisen jouduttaminen eläkejärjestelmällä.
