Georg Elias Müller
Georg Elias Müller (1850–1934) oli saksalainen psykologi. Hän oli vuodesta 1881 filosofian professorina Göttingenin yliopistossa. Häntä pidetään muun muassa Wilhelm Wundtin ohella kokeellisen psykologian merkittävänä kehittäjänä.[1][2] Hän oli luonnontieteellisen psykologian perustajia ja assosiaatiopsykologian edustaja.[3]
Tieteellisen uransa alussa Müller teki kokeellisia tutkimuksia psykofysiikan ja aistien tarkkaavaisuuden alalla (Zur Grundlegung der Psycho-physik, 1878). Myöhemmin hän aloitti kokeelliset muistitutkimukset ja on julkaisuissaan selvittänyt reproduktiomekaniikan peruslait. Julkaisuista merkittäviä ovat muun muassa Alfons Pilzeckerin kanssa julkaistu Experimentelle Beiträge zur Lehre vom Gedächtnis (1900) ja Zur Analyse der Gedächtnistätigkeit und des Vorstellungsverlaufes (1913–1918).[1] Müller ja Pilzecker esittivät, että muistia on vahvistettava, jotta muistot säilyvät. Mekanismia sanotaan konsolidaatioksi eli muistijäljen vahvistumiseksi. He havaitsivat, että jos oppimisen ja muistiin palauttamisen välillä on häiriöitä aiheuttavia tekijöitä, tuoreen opitun materiaalin muistaminen vaikeutuu.[2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Müller, Georg Elias. Tietosanakirja osa 11. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
- ↑ a b Hilde A. Lechner, Larry R. Squire, and John H. Byrne, 100 Years of Consolidation – Remembering Müller and Pilzecker, Learning Memory (englanniksi)
- ↑ Müller, Georg Elias. Otavan Iso tietosanakirja, osa 6, palsta 150
- ↑ Iikka Yli-Kyyny, Hidasaaltounen vahvistaminen unenaikaisilla äänillä ja sen vaikutus muistisuoritukseen, s. 12. Pro gradu, Helsingin yliopisto, 2016
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Elias Müller Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
