Gemma di Sant’Eremo
| Gemma di Sant’Eremo | |
|---|---|
 Elokuvan tähdet Pina Menichelli ja Alberto Nepoti. |
|
| Ohjaaja | Alfredo Robert |
| Kuvaaja | Antonino Cufaro |
| Pääosat | Pina Menichelli, Alberto Nepoti, Gabriel Moreau |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö | Itala Film |
| Ensi-ilta | 4. helmikuuta 1918 (Rooma) |
| Kesto | 1180 metriä |
| Alkuperäiskieli | mykkäelokuva italiankielisin välitekstein |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Gemma di Sant’Eremo on vuonna 1918 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Alfredo Robertin ohjaaman intohimodraaman pääosaa esittää elokuvadiiva Pina Menichelli. Sensuurin runtelemasta elokuvasta on säilynyt vain lyhyt katkelma.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kreivitär Gemma di Sant’Eremon avioliitto särkyy hänen miehensä uskottomuuden takia. Sattuma johdattaa Gemman markiisi De Renzisin luo, mikä vaarantaa hänen maineensa. Välttääkseen skandaalin markiisi ottaa niskoilleen syytteen varkaudesta. Aviomies vangitsee Gemman linnaan, mutta tämä onnistuu pakenemaan. Miehen kuoltua Gemma vapautuu kahleistaan ja kohtaa rakastettunsa.[1]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Pina Menichelli | … | Gemma di Sant’Eremo |
| Alberto Nepoti | … | markiisi De Renzis |
| Gabriel Moreau | … | Sant’Eremon kreivi |
| Eduardo Davesnes | … | [1] |
Tuotanto, teemat ja vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tuotanto alkoi vuonna 1915 nimellä La colpa (”Syyllisyys”). Se toimitettiin Italian elokuvasensuurin tarkastettavaksi elokuussa 1916, mutta sensuuri ei myöntänyt elokuvalle julkaisulupaa. Lehtitietojen mukaan La colpa esitettiin julkisesti keväällä 1917. Uusi hakemus toimitettiin sensuurille saman vuoden marraskuussa. Vuoden 1918 ensimmäisenä päivänä myönnetty julkaisulupa vaati osia elokuvasta poistettavaksi ja sen nimen muuttamista muotoon Gemma di Sant’Eremo. Alkuperäisessä versiossa aviomies tappaa Gemman ja sen jälkeen itsensä. Sensuurin liian väkivaltaisena pitämä loppu poistettiin ja sen tilalle tehtiin uusi, jossa vain aviomies saa surmansa.[2][3]
Alkuperäisestä 1 500 metrin pituudesta yli 300 metrillä lyhennetty Gemma di Sant’Eremo oli Italiassa täydellinen floppi, ja Itala Film veti sen pian pois levityksestä. Espanjassa, Ranskassa ja Latinalaisessa Amerikassa elokuvaa esitettiin menestyksekkäästi alkuperäisellä nimellä ja leikkaamattomana versiona.[3]
Elokuvasta on säilynyt vain pahasti vaurioitunut 35 metrin pituinen katkelma[4]. Stillkuvien ja lehtikirjoitusten perusteella kyseessä oli yläluokkainen intohimodraama, jossa Menichelli esittää samankaltaista kohtalokasta vamppia kuin aikaisemmin valmistuneissa Il fuocossa (1915) ja Tigre realessa (1916)[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1918 (1991), s. 92.
- ↑ a b Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 25.12.2015.
- ↑ a b Martinelli, Vittorio: Pina Menichelli: Le sfumature del fascino, s. 98–99. Roma: Bulzoni Editore, 2002. ISBN 88-8319-740-2
- ↑ Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 25.12.2015.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Elokuvan säilynyt katkelma Torinon elokuvamuseon Vimeo-sivustolla
- Gemma di Sant’Eremo Internet Movie Databasessa (englanniksi)